Vastustamaton rusetti

Kuvia parin viikon takaa. Raapimapuun alimmalta tasolta kurkkaa Frans. Siksi alimmalta, koska sillä on taas joko pieni murtuma tai pahempi venähdys tai muu sellainen. On vain nukkunut, syönyt, juonut ja käynyt laatikolla viimeisen kuukauden ajan. Pari viikkoa sitten katti kuvattiin. Kuvat olivat vähän epäselvät suolimyllytyksen takia, mutta näytti siltä, että yhdessä nikamassa voisi olla pienoinen murtuma. Ongelma on ainakin selvästi juuri tuon nikaman kohdalla peräpäässä. Kissa aristaa molempia takajalkoja, etenkin oikeaa, ja oikeastaan koko peräpäätä.
Tänään käytin Fransia taas eläinlääkärillä. Aloitimme neljän viikon lääkekuurin. Kissan niskavilloihin piikitetään kerran viikossa lääkettä, jota käytetään nivelrikon ja murtumien hoitamiseen. Vaikutuksen alkavat aikaisintaan toisen piikin jälkeen eli viikon päästä.

Tuohon päällimmäiseen alpakkalankaan pitäisi päästä jo käsiksi. Se on peräisin yhdestä tietystä alpakasta, jota olen saanut silitellä useampaan kertaan työn kautta. Tilalla on useita alpakoita, mutta tuo tummavillainen suurisilmä on päässyt suosikikseni veikeytensä ansiosta.

Nämä omenapuunoksat kukkivat jo. Kuinka huippua onkaan, kun maljakossa on oksia oman pihan omenapuusta.

Maha kasvaa. Sen ansiosta pääsen aloittamaan kesälomani huomisen jälkeen. Viisi viikkoa täyttä lorvimista, ah! Sen jälkeen palaan vielä kuudeksi viikoksi töihin, jonka jälkeen koittaa äitiysloma ja uudet kummallisuudet.

Olen alkanut pikkuhiljaa saada Lontoosta ostettuja kortteja kehyksiin ja seinälle. Tämä pandakortti meiltä löytyi jo ennestään, mutta siinä edellisessä pandan rusetti oli mustavalkoinen. Keltainen rusetti oli vastustamaton!

Tuulisella rannalla

Nämä ovat ne harvat kuvat, jotka otin Ruotsissa järkkärillä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Enemmistö omista kuvista tulee napattua kännykällä.

Kuvat on otettu simpukoiden täyttämältä rannalta erittäin tuulisena päivänä (olimme kaikki kylmät päivät pihalla ja lämpimät kaupoissa, mikä ei todellakaan ollut suunniteltua). Kuvien koirat ovat sukulaisteni sukulaisten. Erityisesti ensimmäisen kuvan karvahanuri hurmasi minut.

Tuliaistyyny

Olin juuri viikon Etelä-Ruotsissa. Kissat olivat melkoisen innoissaan yöllä, kun palasin pitkän matkan (viimeinen lento totta kai myöhässä) jälkeen kotiin. Olipa ihanaa kerätä karvakasat syliin ja suunnata yläkertaan omaan sänkyyn ukon viereen.
Vaikka aikaeroa oli ollut vain tunti, heräsin aamulla huomattavasti aikaisemmin kuin tavallisena vapaapäivänä. Aamuvirkkuuden ansiosta jaksoin peräti purkaa matkalaukut heti. Laukussa odotti esimerkiksi tuo keltainen tyynyliina. Se löytyi alennusmyynnistä Indiskasta, joka ei normaalisti ole aivan omanlaiseni liike.
Laitoin alimmassa kuvassa näkyvän Marimekon tyynyn pesukoneeseen. Se saa muuttaa johonkin toisaalle, kunhan saan silitettyä sen. Korvasin tyynyn Ikeasta löytyneellä mustavalkoisella tyynyllä, joka ei näy kuvissa. Pienellä muutoksella tyli yllättävän erilainen fiilis olohuoneeseen. Vielä, kun saisin maalattua sinne uuden taulun sohvan yläpuolelle. Ideoita on. Vielä, kun saisin haettua sopivaa paperia kaupasta ja pääsisin aloittamisen kankeuden yli.

Wuf!

Pakkohan se oli tilata, Henkkamaukan koiramatto. Onpahan koiria edes matolla, kun niitä ei ole muutoin siunaantunut jalkoihin juoksemaan lujasta tahdosta huolimatta.

Matto pääsi lopulta monien sovitteluiden jälkeen vessaan...

...missä kissatkin viihtyvät erinomaisesti.

Kevätpäivä ja kiikku

Löysin tuon vanhan pikkukiikun eilen kirpputorilta. Se oli yllättävän tukevassa kunnossa, eikä maksanut kuin kuusi vaivaista euroa! Nyt kiikku odottaa uutta maalia pintaan.

Kukkia, kukkia ja kukkia

Frans on ottanut jo jonkin verran makua uuden kodin pihasta. On varsin tyytyväinen jo kymmenen minuutin valjailuun. Viihtyisi kyllä pitempäänkin, mutta tahtoo vielä palella kovasti, vaikka olisi villapusero päällä. Yhtenä päivänä puin kissalle kaksi villistä päällekkäin.
Fransissa on se ärsyttävä puoli, että se maukuu pihalla - koko ajan. Tosin vain silloin, kun Wimma ja Untamo eivät ole mukana. Sama pätee autoiluun. Yksin ollessa pitää mylviä jostain syystä.
Saa nähdä milloin kutsuhuudot tuovat naapuruston kissoja ihmettelemään kulmakunnan uutta kollia. Noita kissoja tuntuu piisaavan tässä aika paljon. Tässä ihan lähistöllä on ainakin hevostallit, joten osa taitaa olla ihan rottakissaosastoa. Ovat muuten hauskoja kulkureita, mutta vähän hirvittää niiden puolesta, koska liikennettä on melko lähellä.

Voin kertoa, että tulee aika jännittävää jälkeä, kun kissa laattaa tuolta kiipeilytelineen ylätasolta alas. Pitäisikin laittaa tuo sohvanpäällinen pesuun...
Tekisi mieli maalata nuo perunalaatikot valkoisiksi. Olisikohan se virhe?
Uusia tyynyjäkin tahtoisin ja kehyksille jotain muuta sisältöä kuin tuo iänikuinen lounastaukojuliste.
Eniten odotan kuitenkin sitä, että tämä huone tapetoidaan. Tavoitteena on saada uutta pintaa seiniin toukokuussa, kun olen kesälomalla.

Orkideanoksa on pudottanut kukintoja jo kovasti, mutta vielähän tuo on edustuskelpoinen. Se on sinnitellyt jo kaksi viikkoa maljakossa.

Nämäkin ruusut sain kaksi viikkoa sitten. Ei ikinä uskoisi! Pari kukkaa kuoli viikon jälkeen, mutta nämä ovat pysyneet yhtä ihanina kuin saadessani ne.

Järjestin kaksi viikkoa sitten pienimuotoiset valmistujaiskahvit sukulaisille - siksi näitä kukkia piisaa. Sain valokuvausopinnot päätökseen loppuvuodesta, mutta virallinen todistus tuli vasta tammikuun lopulla. Olen nyt siis virallisesti valokuvaaja! Päätyöni on kuitenkin edelleen muualla, vaikka siihenkin kuuluu kuvaamista. Valokuvaajana toimin sivutoimisesti.

Untamo se tykkää puskea.

Merinovillaa - kyllä kiitos!

Minulla on aina kylmät kädet ja jalat, kiitos huonon ääreisverenkierron. Merinovillasta neulotut ranteenlämmittimet ovat yllättävän lämpimät. Aiemmin tein kämmekkäitä alpakasta, mutta kyllä merinovilla vie voiton.
Seuraavaksi pitää tehdä samanlaiset töihin. Onneksi samaista lankaa löytyy vielä parina muuna värinä lankavarastoistani, jotka tuntuvat loputtomilta.

Tapettihurmosta

Kodissamme oli pari sellaista tehosteseinää, jotka tapetoimme jo ennen muuttoa. Tapetit riitelivät sen verran pahasti sisustusmakuni kanssa, eivätkä ne mielestäni istuneet vanhan talon tyyliin.
Ensi kesänä olisi tarkoitus tapetoida lisää. Olohuoneen tapetit ovat jo vähän aikansa eläneet. Sinne sopisi kuvassa vasemmassa yläkulmassa näkyvä Fermlivingin tapetti tai joku sen tyylinen. Sohvan taakse tuota ja muuten valkoista.
Alakerran ja yläkerran aulat ja porraskäytävä maalataan todennäköisesti valkoisiksi. Paljon siellä jo valkeaa onkin, mutta tarkoitus olisi vielä taikoa kamalat lasikuitutapetit pois.
Eteiseen, vaatehuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen olisin valmis räväyttämään jotain oikein hauskaa ja piristävää tapettia, kuten esimerkiksi tuota kuvan hurmaavaa kettutapettia.

(Kuvat Aveo)

Pottuloota ja lempituoli

Olohuoneessa valvoo parikin pöllöä. Toinen niistä katsoo tupaantuliaislahjaksi saadusta tyynystä. Tyynyssä parasta on kuitenkin sen pinnan pehmeys, jota ei usko ennen kuin kokeilee.

Nämä lankakerät ovat niin kauniita, etten ole vieläkään raaskinut neuloa niistä mitään.

Vanhat perunalaatikot ovat appivanhemmilta. Ne viivähtivät ensin hetken yläkerrassa, kunnes tajusin, että niiden paikka on olohuoneessa.

Tämä valkoinen tuoli, joka palveli aiemman asunnon keittiössä, on lempparini, vaikken juuri istu siinä. Toinen samanlainen tuoli on yläkerrassa meidän omassa makuuhuoneessa
Perunalaatikon päällä on se toinen olohuoneessa asuva pöllö - tai onhan noita vielä kaksi. Tuo pienempi on kuitenkin joulukoriste ja muuttaa pian muiden koristeiden kanssa varastoon. Alankin olla jo kurkkua myöten täynnä joulukoristeita, vaikka meillä on niitä tosi vähän ja laitoin ne esille vain pari päivää ennen aattoa.

Uusi koti

En tarvinnut päivääkään aikaa kotiutua uuteen kotiin. Niin palavasti ihastuin tähän 50-luvun rintamamiestaloon heti, kun näin sen (ja niin kyllästynyt olin meluisaan, ahtaaseen kerrostaloasuntoomme).
Nyt uuden kodin onnea on takana reilu kuukausi. Neliöt ovat käyneet hyvin tutuiksi, vaikka niihin onkin ollut työ- ja muiden kiireiden takia liian vähän aikaa tutustua. Jokainen kotiviikonloppu tuntuu todelliselta luksukselta, kun saa vain olla ja ihmetellä.

Tervetuloa mukaan ihmettelemään pitkän tauon jälkeen!