Minä sanon tätä kohtaa asunnostamme välitilaksi. Sieltä pääsee joka paikkaan: eteiseen, kylpyhuoneeseen, keittiöön, olohuoneeseen (joka toimii samalla aikuisten makuuhuoneena, kiitos sen neliöiden) ja Emmin huoneeseen. Tila on oikein mieluinen, vaikken siinä juuri aikaa vietä, lähinnä pysähdyn aina ihastelemaan, miten kivasti puu, nahka ja pitsi sopivat yhteen. Keramiikkaakin on, rautalankaa, rottinkia, metallia.
Taulusta kurkistelevat isovanhempani nuoruudessaan. Onneksi tuota kuvaa ei tarvitse enää pitää varastossa. Sen vieressä on myöskin varastoituna ollut, Tukholmasta ostettu pikkuruinen taso. Sen tehtävänä on pidellä Anna-Leena Härkösiä, Yrjänän päiväkirjaa ja savista linnunpönttöä eli olla nättinä.
Kånkenille voisi laittaa vielä naulakon seinään.