perjantai 12. kesäkuuta 2015
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Läpi harmaan kiven
Tämä Elloksesta tilattu lamppu on suosikkini.
Miten voi olla, etteivät nämä lankakasat vähene yhtään? Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen keriä on tullut vain lisää. Hups. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä ovat vauvan pinnasängyn koristeeksi tuleva viirinauha ja vauvan villasukat.
Olen laatikkorohmu. Tämän kuljetin mukanani Ruotsista. Turun-reissulta toin mukanani kolme laatikkoa. Kaikki olivat sentään läjissä - ja eksoottisesti Ikeasta.
Meidän pihalla vierailee runsaasti oravia. Ne ovat ottaneet fasaanien ruokintapaikan omakseen. Hyvä niin, koska fasaaneja ei juuri enää näy. Ilmeisesti luonnon sapuskat maistuvat paremmin keväällä ja kesällä.
Nämä orrikuvat ovat muuten joidenkin viikkojen takaa. Nyt oravat vaikuttaisivat olevan jo kokonaan kesäturkeissa.
Orvokit ovat sitkeitä kavereita. Puskevat vaikka läpi harmaan kiven.
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Tassuja pihalla
Kaikki aurinkoiset päivät ovat kuluneet kissojen kanssa pihalla. Untamoa vähän jännittää. Etenkin, jos pihalla tuulee tai Wimma saa villikohtauksia. Ja Wimmahan saa. Se käyttäytyy pihallamme kuin maailmanomistaja - säntäilee puihin, tassuttelee ylväänä kuin leijona ja on valmis puolustamaan jokaista koloa tunkeilijoilta. Silti se ei huomannut viikonloppuna, kun naapurin raitapantteri oli korkeintaan kahden metrin päässä siitä. Kukaan kolmesta kissastamme ei huomannut uteliasta vierasta. Harmillisesti en ehtinyt videoida kattia. Se tuntui olevan selvästi pöyristynyt, mitä nämä häntä puolta pienemmät viiksekkäät oikein olivat ja mitä ihmettä ne tekivät narujen nokassa.
Narut eivät muuten kisuja vaivaa. Ne alkavat kehrätä, kun naruniput otetaan esiin. Villapaidatkin sujahtavat näppärästi päälle kylmemmillä keleillä - etenkin Fransin päälle, sen kanssa kun ulkoilen kaikista eniten, sillä Frans sitä osaa eniten kaivata ja pyytää.
Frans ja Wimma myös tietävät, että jos ne jäävät jumiin narujensa kanssa, ihminen tulee kohta apuun. Untamo ei sen sijaan ole sitä tajunnut, vaan saa aina pienen kohtauksen, jos jotain ongelmia tulee. Kaikki kummallinen ja vaikkapa vieraat äänet saavat sen kiiruhtamaan kuin sokin vallassa ovelle. Vapautunein se on silloin, kun ihminen on ihan vieressä.
Frans voimistuu joka päivä! Ainoa ongelma näyttää enää olevan takajalkojen ja oikeastaan koko takapään surkastuneet lihakset, joita kuntoutetaan ulkoilemalla ja pienillä jumppahetkillä. Hyppääminen ylöspäin ei vielä onnistu, mutta tänään Frans otti jo juoksuaskelia. Se on myös huomattavasti aktiivisempi kuin esimerkiksi vielä kolme viikkoa sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)