Kirjoitin toista viikkoa sitten kolumin, jossa kritisoin kahden hoitajan epäammattimaista käytöstä kolmen vuoden takaisessa tilanteessa. Taukotilassa juoruilemassa olleet koppavat hoitajat eivät tulleet auttamaan kuolinvuoteella ollutta mummuani, koska heillä ei ollut aikaa. Asia oli pieni, mutta tarpeellinen. Päivävuorossa ollut hoitaja ehti kertoa kyseisestä kikasta aiemmin ja toteuttaa sen, vaikka hänellä oli oikeasti kiire.
Kolumni sai melkoisen palauteryöpyn aikaan, puolesta ja vastaan. Osasin odottaakin sitä, mutta nimettömät, törkeät tekstiviestit asian tiimoilta loukkaavat. "Voi sinua nuorta toimittajaa. Et ehkä ole sopiva omainen saattohoitoon, jos et pysty hoivaamaan läheistäsi". Miten joku kehtaa sanoa noin?
Onneksi on tullut myös suorastaan ylitsepursuilevan positiivista palautetta. Noiden palautteiden antajat kannustavat ja toivovat, että pidän linjani.
Silti on masentavaa, kun osa ihmisistä on niin kipeästi sitä mieltä, ettei mistään epäkohdista saa hiiskua julkisuuteen, että he lähtevät suorastaan uhkailemaan toimittajia. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", "Miten kehtaat hakeutua hoitoon sairastuessasi?", tekstareissa on todettu.
Kuvottavaa.
