Kukkia, kukkia ja kukkia

Frans on ottanut jo jonkin verran makua uuden kodin pihasta. On varsin tyytyväinen jo kymmenen minuutin valjailuun. Viihtyisi kyllä pitempäänkin, mutta tahtoo vielä palella kovasti, vaikka olisi villapusero päällä. Yhtenä päivänä puin kissalle kaksi villistä päällekkäin.
Fransissa on se ärsyttävä puoli, että se maukuu pihalla - koko ajan. Tosin vain silloin, kun Wimma ja Untamo eivät ole mukana. Sama pätee autoiluun. Yksin ollessa pitää mylviä jostain syystä.
Saa nähdä milloin kutsuhuudot tuovat naapuruston kissoja ihmettelemään kulmakunnan uutta kollia. Noita kissoja tuntuu piisaavan tässä aika paljon. Tässä ihan lähistöllä on ainakin hevostallit, joten osa taitaa olla ihan rottakissaosastoa. Ovat muuten hauskoja kulkureita, mutta vähän hirvittää niiden puolesta, koska liikennettä on melko lähellä.

Voin kertoa, että tulee aika jännittävää jälkeä, kun kissa laattaa tuolta kiipeilytelineen ylätasolta alas. Pitäisikin laittaa tuo sohvanpäällinen pesuun...
Tekisi mieli maalata nuo perunalaatikot valkoisiksi. Olisikohan se virhe?
Uusia tyynyjäkin tahtoisin ja kehyksille jotain muuta sisältöä kuin tuo iänikuinen lounastaukojuliste.
Eniten odotan kuitenkin sitä, että tämä huone tapetoidaan. Tavoitteena on saada uutta pintaa seiniin toukokuussa, kun olen kesälomalla.

Orkideanoksa on pudottanut kukintoja jo kovasti, mutta vielähän tuo on edustuskelpoinen. Se on sinnitellyt jo kaksi viikkoa maljakossa.

Nämäkin ruusut sain kaksi viikkoa sitten. Ei ikinä uskoisi! Pari kukkaa kuoli viikon jälkeen, mutta nämä ovat pysyneet yhtä ihanina kuin saadessani ne.

Järjestin kaksi viikkoa sitten pienimuotoiset valmistujaiskahvit sukulaisille - siksi näitä kukkia piisaa. Sain valokuvausopinnot päätökseen loppuvuodesta, mutta virallinen todistus tuli vasta tammikuun lopulla. Olen nyt siis virallisesti valokuvaaja! Päätyöni on kuitenkin edelleen muualla, vaikka siihenkin kuuluu kuvaamista. Valokuvaajana toimin sivutoimisesti.

Untamo se tykkää puskea.