Puhdas pöytä

Päätin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uusi blogi löytyy täältä. Kahtellaan siellä miten käy. :)
Minut löytää Instagramista ja snäpistä nimimerkillä vieruha.

Se tunne, kun...

...yrität peittää vuosia, vuosia sitten tummanpunaiseksi maalaamasi taulupohjan (jokin projekti jäi aikoinaan siis hiukan kesken) valkoisella ja huomaat, ettei valkoinen näy missään ja tajuat, että "valkoinen" maalisi olikin blanderia, jolla saa tehtyä toisesta väristä läpikuultavampaa. Jes, menipä talteen se väri.
Ei auttanut kuin laittaa uusi valkoinen maali tilaukseen. Siis oikeasti valkoinen maali. Minoan paketti tuli tänään perille, mutta en ehtinyt vielä tarttua pensseliin. Hyvä, kun sain paketin auki. Siellä oli pari muutakin mielenkiintoista juttua.

Meillä on käynyt vauvan syntymän jälkeen ihanan paljon vieraita. Sen takia meillä on myös joka päivä jotain herkkuja tarjolla. Ja tarvitseehan imettävä energiaa...

Yksi ihana vieras toi hirmuisen kimpun ruusuja. Kukista on yllättävän paljon iloa. Etenkin nyt, kun olen päivät pitkät kotona ja ehdin ihastella ja tuoksutella niitä. Ei ole ollut muuten yhtään leikkokukatonta päivää vauvan syntymän jälkeen. Melkoista ylellisyyttä!

Potkuautojen kuningas

En käyttänyt kovin montaa minuuttia harkintaan, kun tämä kuvan potkuauto tuli vastaan netissä - hirmuisessa alennuksessa. Auto on poikamme ensimmäinen joululahja. Muuta en pojalle ostakaan, sillä hänhän ei vielä joululahjojen päälle ymmärrä, eikä oikeasti tarvitse mitään. Potkuauto on nyt siksikin hyvä hankinta, että vaikkei poju tietenkään vielä joulun aikaan potkiskele kuin ilmaa, potkuautoikä tulee vastaan todennäköisesti jo ennen yksivuotissynttäreitä. Ainakin mikäli poika tulee äitiinsä ja alkaa kävellä päivälleen kymmenen kuukauden ikäisenä.
Valokuvaajana ajattelin tietysti käyttää autoa myös yksivuotiskuvien rekvisiittana - niin oman pojan kuin mahdollisesti asiakkaidenkin.
Tällaisen klassikkomallin uskoisin kelpaavan aikanaan myös pojan omille lapsille, mikäli hän niitä hankkii.
Muistan oman potkuautoni vieläkin hyvin tarkasti (toki valokuvat helpottavat pitämään muistia yllä). Ratti ja renkaat olivat mustat, muutoin auto oli valkoinen. Muovinen ja vähän rönttänä, mutta aivan ihana.

Blockin paikka

Ja tässä vielä se babyproofattu olohuone, noin niinkuin tavallaan. Televisiotason reunalla on edelleen yksi kasvi. Ilmeisesti se on jätetty rauhaan sen takia, että telkkaria ja muita asiaan liittyviä vempeleitä on hauskempi räplätä.
Elloksen pöytäkään ei ole oikein lapsiystävällinen. Se on ihana, mutta kolmijalkaisena tosi hutera.

Pupupussi on siellä missä minä ja vauvakin. Siellä on sisällä esimerkiksi pikkuharsoja, huulirasva, paperia, niistäjä ja muuta pientä ja tarpeellista.

Annon kankaista ommellut lakanat ovat mieluisat. Niitä tosin pitäisi ommella lisää, kun saisi aikaiseksi.
Ja vauva - se on niin ihana, NIIN ihana. :)

Jos pupupussi on siellä, missä minä ja vauva, niin on myös Untamokin.

Edes Frans ei pelkää vauvaa.

Ja se Block-valaisin... Kröhöm... Taitaa könöttää sohvan vierellä olevalla tasolla. Se etsii siis edelleen lapsiystävällistä paikkaa. 

Ankat korkealle

Tältä näyttää babyprooffattu keittiömme. Block-valaisin on poissa ja kaikki muut tärkeät, helposti rikottavat tavarat on sijoitettu riittävän korkealle eli takan syvennykseen tai seinähyllylle.

Ennen eteisessä seissyt pieni, mustaksi maalattu arkku on nyt keittiössä. Se pitää sisällään muovipusseja, mikä on ehkä hieman huolestuttavaa. Olen ottanut nykyään kaikille kauppareissuille ekokassit mukaan ja silti tuo arkku on täpötäynnä muovia. Arvaatte varmaan, että niitä pusseja vieläpä kuluu tavallista enemmän vaippaelämän alettua.

Myös kukat on nyt riittävän korkealla - paitsi yksi olohuoneessa. Pakkohan sitä on vähän uhmata.

Mieheltä lahjaksi saatu design-ankka (miten se on keksinytkin alkaa ostella tuollaisia ja valinnut vieläpä juuri niitä yksilöitä, jotka olisin itsekin valinnut) on kaaaaukana lasten hyppysistä. Kuten myös paperipussilta näyttävä ruukku ja tuo pikkuruinen krääsäkaupasta ostettu talo, joka on rakas muisto ensimmäiseltä Lontoo-reissulta.

Tuo valkoinen ämpäri houkuttelee lapsia taatusti edelleen. Se sisältää kissanruokaa, joka on tosin nykyään ihan omassa suljetussa pussissaan, eikä irtona.
Kotimme katosta löytyy muuten hämmentävän paljon tuollaisia kohdevalaisimia. Tarkoituksena on repiä kaikki irti, sillä ne eivät ole meillä ollenkaan käytössä, eivätkä todellakaan hivele silmiäni.
Toinen, mikä häiritsee silmiäni, on tuo takan edessä oleva laatoitus. Pitäisi käydä vauvan kanssa vähän maalikaupoilla ja hakea ehkäpä mustaa laattamaalia.

Babyproofing

Olin ajatellut, että kotiamme pitää "babyprooffata" vasta sitten, kun vauva osaa kontata. Kun tajusin, että ristiäisiin on tulossa kymmenen lasta, päätin aikaistaa projektia. Olen vasta nyt, kun vauvaa on käynyt ihastelemassa liuta vieraita, tajunnut, minkälainen helvetti kotimme on pikkulasten vanhemmille. He juoksevat koko ajan pientensä perässä estämässä heitä menemästä portaisiin, kaivamasta koristekiviä kukkapurkeista, tavoittelemasta Block-valaisinta ja muuta pikkuisen liian herkästi hajoavaa ja pikkuisen liian arvokasta tavaraa.
Yksi kipupisteistä olivat nuo valkoisiksi maalatut perunalaatikot, jotka olivat aiemmin alakerrassa. Pystyssä oleva oli ihan turvallinen, sillä se oli niin painava kirjoista, etteivät pienet saaneet sitä hievahtamaankaan. Mutta tuo toinen huojui kuin heinä tuulessa JA sen päällä oli kukkapurkki. Mainio yhdistelmä - not.
Nyt laatikot ovat yläkerrassa ja molemmat on vuorattu kirjoilla riittävän painaviksi. Tuohon minä laatikoista kasattua kirjahyllyä alunperin halusinkin. Harmi vain, kun laatikot eivät ole riittävän korkeita siihen, että kissat voisivat katsoa samalla näkymiä ikkunasta, kun nukkuvan korkeamman laatikon päällä olevassa korissa.
Sivupenkillä seisova orkidea ei muuten jää tuohon. Tarkoituksena on laittaa yläkerran aulaan pieni seinähylly puolipaneelin yläpuolelle juurikin kukkia varten, sillä aulassa on varsin suotuisa valo. Olen aiemmin tappanut kaikki talouteen tuodut orkideat, mutta tuolla yksilöllä on toivoa, sillä sen varsista pukkaa uusia lehtiä. Viiva seinään!

Untamo nautiskeli sängyn petaamishetkestä, mikä on nykyään ollut yllättävän yleistä vieraspaljouden takia.

Saisinpa jo vanhat farkut jalkaan. No, saanhan minä yhdet, mutta voin kertoa, ettei lopputulos näytä kauhean kivalta. Onneksi on sukkahousut.

Ennen tästä sarvipäästä roikkui hehkulamppuköynnös - ei enää. Ei tosin johdu siitä, että tutti näyttäisi siinä paremmalta, vaan siitä, ettei tuossa alapuolella mahdu enää olemaan yksi arkku, joka peitti lampun järjettömän johtorykelmän taakseen. Arkun tilalla ovat nykyään lastenvaunut. Haluaisin tuohon roikkumaan jonkun yksinkertaisen valaisimen, jonka johto on valkoinen tai ehkä jopa raidallinen.

Raikasta

Keittiö on edelleen vaiheessa, mutta nautin jo nyt tuosta raikkaudesta.

Nappeja

Innostuin askaroimaan erilaisia hiuspinnejä ja ponnareita loppuraskausaikana. Ennen kaikkea päällystettävien nappien tekeminen oli yllättävän terapeuttista.

Tilasin napit, pinnit, ponnarit ja kangaspalat Nappikauppa Punahilkasta, jonka nettisivuilta löytyi ohjeet ja vinkkejä.

Suosittelen kokeilemaan, jos kaipaa jotain pikkunättiä puuhaa vaikkapa televisiota katsellessa. Lähipiirin pikkutytöt ilahtuvat pienistä hiusjuttulahjuksista. :)

Koivua keittiöön

Tältä keittiömme näytti vielä kesäkuussa. Päätin heti, kun ostimme talon marraskuussa, että keittiön taso saa väistyä viimeistään kesälomalla, samoin kaikki nuo kaapistojen pähkinäiset sävyt.
Onneksi ovet, kodinkoneet, liesituuletin ja etenkin välitilan mosaiikkilaatoitus olivat enemmän kuin mieleiset.

Heinäkuun lopulla oli aika aloittaa pieni keittiöremppa. Tarkoituksena oli hakea tammitasoa Bauhausista, mutta kun näin tuon koivutason, ei ollut paluuta. Kahden öljykerroksen jälkeen massiivipuinen taso pääsi paikoilleen ja raikasti keittiön ilmettä kertaheitolla.

Kaapistojen maalaaminen valkoiseksi ei ollutkaan niin helppo homma kuin olin kuvitellut. Jotkut kohdat kaipasivat peräti viisi maalikerrosta pintaansa. Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan jälkeen mainio. Jos ei oteta huomioon sitä pientä seikkaa, että projekti on edelleen kesken. Oli pyhä tarkoitus maalata pinnat loppuun viimeisellä viikolla ennen vauvan syntymää, mutta kun tuo poju päätti laukata maailmaan viisi päivää etuajassa, jäi projekti jos toinenkin kesken. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. :) Laitan parempia kuvia, kun homma on joskus valmis. Nämä kuvamateriaalit löytyivät kännykästä.

Ylisöpöä

Vauvanvaatteet ovat ylisöpöjä! Näiden ulkovaatteiden ensiesiintyminen tulee olemaan tänään neuvolareissulla. Popin haalari on lahja vanhemmiltani, myssyn löysin itse kesäreissulla ja ihanaakin ihanammat kettutumput ovat vauvalahja serkkuni perheeltä. Ne ovat muuten peräisin NauravaNappi-bloggarilta. Kiitos siis siihenkin suuntaan!

Kissoille vaatteetkin ovat joko uusia pehmusteita tai leluja.

Tässä aiemmin mainitsemani, ei niin perinteinen hoitolaukku.

Voiko olla suloisempaa?