Herttalyhtyä vaille

Tässä aiemmin mainitsemani Keramiikka Iso-Pahkalan amppeli. Pitäisi vielä ostaa siihen sopiva kukka. Saa nähdä, löytyykö paikallisista kukkakaupoista suosikkiani herttalyhtyä.

Kaksi viikkoa jäljellä

Laskettuun aikaan on enää tasan kaksi viikkoa, mikä tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta. Olin jossain vaiheessa jo täysin valmis synnyttämään, mutta sitten kävimme synnytysvalmennuksessa. E-hei, minä en halua olla seuraavaksi se tyyppi, joka menee tuskissaan pitkin synnytysosaston seiniä...

Vaikka en ole vielä valmis itse synnytykseen, kaikki on valmiina vauvaa varten. Tämä järjettömän ihana nalle löytyi yllätyksekseni Lindexiltä. Miehen sukukehdon petikamppeet ompelin Annon kankaista.

Silmää miellyttävän leikkimaton ostin jo toukokuussa. Ikean vauvaosastolta löytyy yllättävän kivoja ja käytännöllisiä juttuja.

Vauvalle on lakkeja ja pipoja vaikka muille jakaa. Tuskin kaikki tulevat olemaan ihmisten ilmoilla pojan päässä, mutta ainakin ne tulevat näkymään vauvakuvissa.

Sitteri on viimeisin hankinta. Oli hankalaa löytää inhimillinen hintainen, mutta kuitenkin nätti ja käytännöllinen. Näitä Emma-merkkisiä sittereitä ovat Prismat sun muut pullollaan, mutta kuosit olivat mielestäni vähän niin ja näin. Tämän löysin netistä Lastentarvike-liikkeen sivuilta.

Pentikin kesäkaupasta ostettu norsu on aivan ihana. Olen ostanut tähän mennessä vain kauniita leluja. Saa nähdä, missä vaiheessa ne riemunkirjavat tilpehöörit täyttävät kotimme lattian... ;)

Kukkaro

Tämä hurmaava kukkaro on mieheni siskon tekemä. Ostin itsekin tämän lahjan innoittamana yhden kukkaroklipsun, mutta en ole saanut aikaiseksi vielä etsiä edes sopivaa ohjetta käsiin.

Lahjoja itselle, muille ja toisilta

On ollut pitkään mielessä hankkia Iso-Pahkalan keramiikkaa kotiin. Viikko sitten kävin hakemassa pajalta pari lahjaa ja siinä samassa päätin ostaa jotain itsellenikin. Pienen tuikkutalon lisäksi kotiimme muutti yksi amppeli.

Tämän ankan sain mieheltä synttärilahjaksi kuukausi sitten. Kaksi vuotta sitten sain saman sarjan puukoiran hyvityksenä siitä, että mies unohti häämatkalla passin kotiin ja tuli lähes kaksi vuorokautta minua myöhemmin matkakohteeseen... Silloin ei naurattanut, mutta aika on onneksi kullannut muistot.

Tämäkin on lahja. Olin vähän salaa haaveillut aikuisten värikirjasta ja sattumalta sain tämän samana päivänä lahjaksi. Kiitos ihana!

Ankkoja

Tällaiset löydöt tein paikalliselta antiikkikirppikseltä. Pieni jakkara saa uuden päällisen, kunhan sitä varten tilaamani kangas tulee perille.
Olen haaveillut jo vuosia Lasse Åbergin taulusta ja vihdoin sellainen löytyi ihan kotimaasta ja vieläpä juuri minunlaiseni. Ankat ovat hauskoja.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä - niin aurinkoinen, että niskassani näkyy nyt vaaleana selkeä rusetti bikiniyläosasta... Sarjassamme kiinnostavat rusketusrajat. :D

Arkistojen aarre

Tämä kuva on otettu äitienpäivänä. Kohta Untamo ei ole enää perheen pienin, vaikka onkin aina mun vauva. 

Makuuhuoneessa

Tuunasin imetystyynyn ompelemalla siihen uuden päällisen makkarapötkötyylillä. Tyyny on ollut jo kovassa käytössä, sillä se on oiva apuväline mahan tukemiseen.

Nämä pellavatyynyliinat ovat alennuslöytö. Samoin raidallinen aluslakana. Harmi, kun lakanoita oli jäljellä enää yksi.

Wimma otti pinnasängyn haltuun. Parin tutustumiskäynnin jälkeen kissat ovat jättäneet sängyn rauhaan.

Yläkerrassa

Tätä yläkerran aulatilassa olevaa nojatuolia voisi kutsua Fransin nojatuoliksi. Se kuuluu kissaherran lempipaikkoihin. Parasta on nukkua sen selkänojan päällä, joka levähtää kissan painosta mukavaksi pediksi.
Tuoli olisi alakerrassa olohuoneessa, jos ei olisi niin massiivinen. Sopivan sirppana nojatuoli on vielä etsinnässä.

Nämä ritilälamput ovat ihania. Tämä yksilö on Clas Ohlsonilta, joka on muuten yksi lempikaupoistani. Sieltä löytyy vaikka mitä.

Juuri tämä on The Place.

Haluaisin tämän penkin tilalle jonkun siron lipaston, joka olisi riittävän korkea, että kissat näkisivät sen päältä pihalle. Tuosta ikkunasta on nimittäin mukavat näkymät alas pihalle.

Sain kesäloman aikana muutaman matkakuvan seinälle. Pikkuvitriinissä on vielä pupukehys tyhjillään. Se odottaa kuvaa tulevasta perheenjäsenestä.
Haitarioven takana pilkottaa vaatehuone.

 

Olisiko tämä ensimmäinen orkidea, jonka saan pidettyä hengissä? Nähtäväksi jää. Jotain pientä, uutta ja vehreää yhdessä oksassa näkyy, joten toiveet ovat korkealla.

Maha tekee varpaankynsien lakkaamisesta jännää. Muutaman viikon päästä tuota mahaa ei ole.

Nähtävyys

Kävin Antiikki Makasiini -kirppiksellä ensimmäistä kertaa vasta muutama viikkoa sitten. Harmitti, etten ollut käynyt aiemmin, vaikka olin monesti meinannut. Toisaalta olen säästänyt sievoisen summan rahaa, kun olen ajanut ohi. Suosittelen lämpimästi käyntiä kyseisessä paikassa! Ei ole mikä tahansa kirppis tai antiikkiliike, vaan suorastaan nähtävyys.
Löysin kuvassa näkyvän tuolin ensimmäiseltä reissultani. Tarkoituksena on hioa tuolin jalat vaaleammiksi jossain vaiheessa.
Katsotaan myöhemmin, mitä aarteita mukaani tarttui seuraavalla kerralla.

Frans juoksee taas. Ihan parasta!

Hyviä asioita

Frans on parantunut! Kauan siinä kesti, mutta hyvää kannattaa tunnetusti odottaa. Kovin korkeit hyppyjä kaveri ei vielä tee. Siksi sohvan nurkkaan on koottu tyynyjä helpottamaan kipuamista kiipeilypuuhun.
 

Maha on kasvanut siihen malliin, että hyvä, kun omat varpaansa näkee.

Vierashuone on muuttunut osittain leikkihuoneeksi. Kaikki alkaa olla valmista tulokasta varten. Kissoista on mukavaa, kun koti on täyttynyt uusista leluista - eikä nyt ole kyse nallukoista sun muista, vaan tietenkin lastenvaunuista, kaukalosta ja leikkimatosta.

Huoneeseen on tulossa vielä uusi matto. Seiniäkin tekisi mieli maalata, mutta katsotaan nyt, jaksanko temuta pensselin kanssa enää. Oli monenlaisia remppasuunnitelmia äitiyslomalle, joka muuten alkoi virallisesti tänään, mutta todellisuus on tullut vastaan, vaikka vointi on verrattain hyvä.

Matoista puheen ollen, keittiössä on nyt uusi, iso, musta-valkoinen matto. Tämä toimii huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä, jossa oli leveät musta-valkoiset raidat. Untamo kuljetti märkäruuat nimittäin juuri niille valkoisille raidoille. Uudesta matosta ruokatahrat eivät erotu kilometrin päähän.