Monenlaisia haasteita

1. Untamon lempipuuhaa, ja sen kyllä huomaa. Ruoka on terveellistä ja herkkuja tulee hillitysti, vähemmän kuin muille kissoille. Tyyppi ravaa välillä niin, että se töminä kuuluu varmaan koko kerrostalon läpi. Silti se painaa varmaan saman verran yhteensä kuin Wimma ja Frans.

2. Facebookissa kiersi jo aikoja sitten haaste, jossa piti antaa muutamalle päivityksestä tykänneelle jotain itsetehtyä. Mitenhän se onkin niin, että haasteeseen lupautuessa idea tuntuu ihanalta ja ideoita riittää, mutta eihän sitä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
Minä olen tehnyt tämän tuubihuivin silkkilangasta (no oli siinä jotain muutakin, jotain tylsää :) ). Loput odottavat inspiraatiohetkeä. Muistankohan enää edes kaikkia, keille lupauduin jotain tekemään?

3. Frans on könynyt jalkansa kanssa. On varonut jo viikon ajan hyppimistä. Nukkuu vain ja käy välillä syömässä, juomassa ja vessassa. On kuitenkin pirteännäköinen, viihtyy sylissä ja niin edelleen.
Lääkäri tuumasi, että parantuminen vie kaksi viikkoa. Toinen siis vielä edessä.

Epänormaali reissuruokailija

Kissoista ja kameroista - niistä on päiväni tehty.

Loppuviikosta on edessä taas hetki huilimisaikaa ja asfaltti johdattelee meidät Turkuun. Olen jo pitkään haaveillut, että pitäisi käydä siellä käydessä syömässä Tintå-ravintolassa. Nyt sekin koittaa, pöytä on varattu! Minullahan on nykyään tapana valita kaikki ravintolat ja kahvilat etukäteen, kun olen menossa johonkin reissuun. Tähän kuuluu luonnollisesti myös se, että valitsen tilattavat ruuatkin etukäteen netistä löytyvien ruokalistojen ja suositusten perusteella. Se ei kuulemma ole normaalia. ;)

Dear Cruff

Katri Niskasen Cruff-takki on nyt minun. Taisin ihastella sitä ainakin pari kuukautta nettikaupassa. Se on lämpöinen kuin syli, ja kerrankin taskut ovat tarpeeksi suuret!
Sand-väri olisi ehkä enemmän ollut mua, mutta siinä ei ollut enää kokoja. Tämä sininen on kuitenkin aika piristävä, kerrankin jotain erilaista.

Hypoallergenic Frans

   

Frans (kahdessa alimmassa kuvassa) on kovin herkkävatsainen. Tämä ilmenee ruuan oksentelulla.
Pitkään elin siinä luulossa, että kyseessä on vilja-allergia ja että parasta lääkettä kissan mahalle on puhdas kana.
Tuollainen ruoka passasi pitkään, mutta sitten oksentelu villiintyi taas. Milloin sain yrjöt yöllä päälleni, milloin sitä oli kaikilla kämpän matoilla yhtä aikaa, milloin läppärin päällä...

Kaverin vinkin ansiosta löysin Royal Caninin Hypoallergenic-raksut. Niitä myydään vain eläinlääkärissä, mistä en ollut jostain kumman syystä hoksannut lähteä ruokaa katsomaan.
Royal Caninia tässä kissaperheessä onkin kulutettu jo monta vuotta, montaa eri sorttia. Nyt löytyi se ainokainen, joka pysyy Fransin mahassa.

Ihanaa, että ratkaisu löytyi, mutta olen silti miettinyt, josko teettäisin pojalla allergiatestit. Kustantaisivat täällä kuulemma noin 230 euroa. Onko kenelläkään kokemusta moisesta?

Huopukissu

 

Tämä ihana huopukissu muutti meille tänään. Se etsii nyt paikkaansa. Sopisi kaikkialle.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Räsymatto

Marimekon korvalliset Räsymatto-mukit täydensivät tänään mottikokoelmaamme. Meillä oli ennestään pari tuollaista korvattomana. Mustavalkoiset, keltavalkoiset ja mustakeltavalkoiset passaavat sopuisasti samaan kahvipöytään. Tai no, kahvi ja kahvi. Minä juon noista kupeista kaiken. Paitsi jos käteen sattuu isompi Marimekon muki. En silti aio luopua muista astioista, sillä niillekin on vielä aikansa ja paikkansa. Olenhan astiafriikki.

Frans

Tähti

Huomasin tuon tähtikuvion vasta nyt, kun rupesin katsomaan tuota kuvaa. Rasia on yksi niistä asioista, jotka täyttivät Granit-kassia. Rasia kätkee sisälleen maustepussukat. Olikin siihen tarkoitukseen täydellinen, vaikkei ostohetkellä ollut hajuakaan, mitä purnukalla teen. Se oli kuitenkin i-ha-na. Mikähän siinä onkin, että tuollainen peltipurkki voi olla niin nätti?

Vihdoinkin kohtasimme, Granit

Olin viime viikon pitkään kaivatulla lomalla. En tehnyt töitä - ihme kyllä - mutta reissasin senkin edestä pitkin Suomea. Kuva & kamera -messut veivät minut Helsinkiin. Samalla sain mainion tilaisuuden päästä vihdoin ja viimein Granit-sisustusliikkeeseen.
Kävin ensimmäisen kerran Granitissa reilu vuosi sitten Tukholmassa. Olin niin ihastuksissani, etten osannut ostaa mitään. Tällä toisella visiitillä meinasi käydä samoin, mutta sainhan minä lopulta kerättyä sen verrna tavaraa, että ne piti pakata suureen paperipussiin.
Tuosta paperipussista onkin moneksi: tein pätkästä suojan kukkaruukulle. Loput kissat omivat itselleen pesäksi. Saa nähdä, milloin tuon raaskii laittaa pois.