Auts

Mistä tietää, että sairas kissa alkaa virkkua? Lääkepiikin pistäminen ei yhtäkkiä olekaan helppoa - se on katastrofaalista.
Fransille pitää siis pistää kerran viikossa lääkepiikki niskavilloihin, jotta pieni murtuma nikamassa paranisi joutuisammin. Ensimmäisellä kerralla piikki annettiin eläinlääkärissä. Siihen Frans ei reagoinut ollenkaan, kuten ei koskaan reagoi. Rokotukset sun muut menevät kuin vettä valaen.
Viikko sitten jouduin olosuhteiden pakosta pistämään kissaa itse. En ole koskaan pistänyt ketään, mutta homma onnistui mukavasti, vaikkei kukaan edes pitänyt kissasta kiinni. Loppuvaiheessa kissa vain vähän värähti ja jännittyi.
Tämän viikon keskiviikkona pistin piikin huti. Olin niin hätäinen, että painoin männän alas, vaikkei piikki ollut edes nahassa. Toista kertaa en ryhtynyt edes yrittämään yksikseni, onneksi. Piikin pisti hoitoalan kaverini, jollaista elänlääkäri alunperin suositteli pistäjäksi. Minä pitelin Fransia hyvin hellästi kiinni, lähinnä rapsuttelin leuan alta. Kävikin niin, että kissalla oli tullut ilmeisesti mittatäyteen kaikenlaisia pistelyitä, kipulääkkeitä ja ravintolisiä. Ensin se yritti hieman hamuta sormiani suuhun ja ajattelin, että siinäpä vähän näykkäilee, jos tuntuu pahalta. Kun mäntä painui alas, kissa iski kulmahampaansa niin syvälle keskisormeeni, että olen satavarma, että luussani on nyt Fransin hampaan muodostama kolo.
Syöksyin luonnollisesti alkujärkytyksestä selvittyäni huuhtelemaan haavaa vesihanan alle. Veri pulppusi kylmän veden sekaan. Käteni olivat veressä ja olipa sitä roiskunut mekollekin. Verentulo hyyty vasta, kun puristin kättä paperitollukalla kunnolla.
Kun pääsin tarkastelemaan haavaa huomasin, että myös sormen alapuolelle oli painunut hammas, ei tosin läheskään niin pahasti kuin sormen päälle. Arvelin, että sormi menee kohta mustaksi, kun kävi niin kipeää.
Parin tunnin päästä soitin varmuuden vuoksi päivystykseen, mistä todettiin, että kissan purema vaatii aina hoitoa, sillä kissan suu on likainen. Kuulemma likaisempi kuin koiran. Puremat saattavat aiheuttaa hurjia tulehduksia.
Starttasin auton ja lähdin kohti naapuripaikkakunnan päivystystä. Sormi alkoi vasta matkalla turvota, aluksi aika hennosti nivelen kohdalta.
Koska olen raskaana, pääsin törkeästi kaikkien jonojen ohi lääkäriin ja sain tuhdin, mutta lyhyen antibioottikuurin. Jäykkäkouristusrokotukseni oli voimassa (jos se ei ole, pureman jälkeen on 72 tuntia aikaa pistää rokote).
Vasta, kun olin takaisin kotona, sormi oli muuttanut muotoaan sellaiseksi kuin se on nytkin - turvonneeksi, kovaksi möntiksi. Tänään sen liikuttelu käy jäykkyydestä huolimatta ehkä aavistuksen vähemmän kipeää kuin aiemmin.

Enpä olisi kuuna päivänä arvannut, että kissan puremasta tulee tällainen soppa. Onneksi ongelma on vasemmassa kädessä, sillä se on lähes pois pelistä kivun ja jäykkyyden takia. Vaikka käyttäisi vain muita sormia esimerkiksi jonkin asian puristamiseen, se tuntuu myös keskisormessa.
Toivottavasti olo helpottuu viikonlopun aikana, kun saan lääkekuurin loppuun. Fransinkin lääkekuuri loppuu ensi viikolla. Arvaatte varmaan, että viimeisen lääkepiikin pistää eläinlääkäri... :) Olisi muuten pistänyt joka kerta, mutta hoito aloitettiin työpaikkakunnallani ja sinne on sen verran matkaa, etten viitsi mennä sinne lomalaisena joka viikko yhden piikin takia. Ensi viikolla käyn kotipaikkakunnan eläinlääkärillä. Saapahan samalla katsottua, miltä Fransin terveydentila näyttää tällä hetkellä. Omiin silmiini kissa on huomattavasti virkumpi kuin aiemmin, mutta kävely on edelleen enemmän tai vähemmän kurjan näköistä, eikä kissa edelleenkään hypi tai juokse ollenkaan. Enimmäkseen lepäilee.