Itsehillintää

Tämä ei ole lupaus. Tämä on vakava yritys. Olen asettanut itselleni tavoitteen olla ostamatta uusia vaatteita. Kilpailu itseäni vastaan alkoi vuoden alussa ja kestää maaliskuun loppuun asti.
Tämä johtuu siitä, että omistan aivan tarpeeksi vaatteita. Kaapissani on tällä hetkellä pelkästään käyttökelpoisia vaatteita, ei yhtään ehkä-tapausta. Ehkä-vaatteita en yksinkertaisesti osta. Rikkinäiset heitän pois, koska ne jäävät kuitenkin käyttämättä, vaikka paikkaisin niistä. Pesussa kutistuneet tai ihanuudestaankin huolimatta käyttämättä jäävät vaatteet myyn kirpparilla pois.
Kuitenkin saatan ostaa edelleen ihania vaatteita. Miksi suotta, kun tarvetta ei ole?
Tämän säästöprojektin myötä toiveena myöskin on, että minulla riittäisi enemmän killinkejä käyttöön maaliskuun alkupuolella, kun matkustan perheen kanssa Turkuun talvilomalle ja siitä pariksi päiväksi kaverini kanssa Helsinkiin. Granit, täältä tullaan! <3
Kisasopimukseeni kuuluu, että minulla on lupa ostaa yksi uusi vaate ja yksi käytetty vaate, JOS vastaan tulee jotain todella ainutlaatuista, kuten täydellinen kevättakki.
Tähän mennessä projektini on sujunut hyvin. Mitä nyt välillä löydän itseni nettikaupoista ihailemasta jotain mekkoa. Jotain on käynyt jo ostoskorissakin, mutta sen jälkeen olen sulkenut koko selaimen hyvin nopeasti.
Jos hyvä tuuri käy, tämä ostoslakkoni leviää muillekin osa-alueille. Tänään sujautin Elloksen ihanan mintunvärisen rahin Elloksen nettikaupassa. Taas painoinkin rastia netti-ikkunan yläkulmasta. Hyvä minä!