Untamon raivokohtaus

Varpaitten kuopsuttelua

Korateilla on tapana kuopsutella varpaitaan. Untamo ei moista harrasta. Hänestä peseytyminen on yleensä ajanhukkaa (haluaa kyllä todistella muuta, sillä alkoi juuri nuolla anturoitaan läppärin takana).

Maailman ihanin nalle

1. Työkaveri toi akvarellit Venäjältä. Laadun tuntee ja näkee - nautin!

2. Mr. Beanin nalle on Lontoosta. Mies osti sen minulle, kun räpyttelin silmiäni (ja pyysin pientä lahjusta suoraan). Nalle kulkee mukanani kameralaukun vahtina. Olen muodostanut siihen rakkaussuhteen.

3. Untamo kaivoi itselleen pesän asustekoppaani.

4. Hauska tarrakortti löytyi Helsingistä. Se saa uuden omistajan pikkuisesta tytöstä parin viikon päästä.

Perjantai

Puh, kunpa voisinkin sanoa, että ihanaa, kun viikonloppu alkaa. Minulla arki kuitenkin jatkuu, sillä seuraava vapaapäivä koittaa vasta ensi viikon torstaina. Onneksi saan sentään muutaman ekstratunnin unta!

Uteliaita neniä

Nuuhkivia neniä ja ihmetteleviä katseita. Keskimmäisen kuvan puisen lintupöntön pöllö-asukkaaltakin puuttuu palanen noiden uteliaiden takia.

Orkidea

Sain naistenpäivänä kukkia lempikukkakaupastani. Nyt on aika testata, kestääkö orkideaoksa todella viikkoja, kuten lupailtiin.

Valoa

Elloksen lamppu on sopivan romuinen. Tykkään!

Eloa

1. Onnistumisen riemua! Vain yhdestä paprikapurtilosta puuttuu vihreä, taivasta kohti kurkotteleva korsi. Olen nyt tyytyväinen. Tämähän ei tosin vielä taida vahvistaa sitä, että nuo korret olisivat joskus niin elinvoimaisia, että pukkaisivat vihanneksia ja yrttejä. No, askel kerrallaan. :)

2. Laukku viikonlopun jäljiltä. Tuo pinkkinä häivähtävä Anna-Leena Härkösen uutukainen on muuten myynnissä Huuto.netissä.

3. Lontoolainen talo. Onneksi ostin sen! Se muistuttaa Englannin ihanuudesta joka päivä.

Aika kiva

Näyttääpä Untamo tuossa yhdessä kuvassa pieneltä, vaikka on oikeasti niin ponteva poika.
Lankakaappi puolestaan taas pursuaa keriä ja keskeneräisiä töitä. Kesken on ranteenlämmittimiä, pehmoleluja ja uusimpana tulokkaana matto. Valkoisen keittiönmaton teen ensimmäisenä alta pois. Siitä taitaa tulla aika kiva.

Tassuttelua

Untamo tassutteli viikonlopun kaikessa rauhassa kotona, kun minä merkkasin ylös ei niin rauhallisia asioita matkapäiväkirjaani käydessäni yhden yön mittaisen reissun Helsingissä.
Menimme koulun porukan kanssa Kuva & kamera -messuille lauantaina, mutta junailin pääkaupunkiin jo edellisenä päivänä. Olin ostanut jo etukäteen elokuvalipun perjantaipäivälle. Kävin ensin muutamassa kaupassa ja suuntasin sitten Kinopalatsiin. Tulostin lipun automaatista, kävin ostamassa poppareita ja limsaa ja menin odottelemaan oikean salin eteen hyvissä ajoin. Katsoin vähän ihmeissäni, kun salin yläpuolella luki aivan väärän elokuvan nimi.
Minä siis kuvittelin olevani Kinopalatsissa, mutta olinkin Tennispalatsissa. Siinä tuli pikkuisen kiire tunkea popparikippoa ja limua veskoihin ja lähteä metsästämään oikeaa elokuvateatteria. Minulla ei ollut tietenkään hajuakaan, missä se oli. Ulkona minua odotti vieläpä järkyttävin räntäsade ikinä. Näkyvyys oli nolla, mikä ei todellakaan helpottanut suunnistustani. Onneksi yksi pariskunta neuvoi, että oikea elokuvapulju löytyy rautatieaseman luota.
Kun vihdoin pääsin oikeaan elokuvateatteriin ja oikean salin eteen, olin kuin uitettu rotta. Kaikki vaatteet olivat märkiä, nenä vuoti ja pääkipuni oli yltynyt lähes sietämättömäksi. Se tulostamani lippukin oli hetken aikaa hukassa.
Istuin omalle paikalleni, joka oli mahdollisimman keskellä salia. Elokuva alkoi. Minä aloin miettiä, miten minun mahtaa käydä pääkipuni kanssa. Alkoi nimittäin tulla vähän huono olon. Elokuvaa ei ollut kulunut kovinkaan pitkään, kun oli noustava ja lähdettävä hipsimään muka-rauhallisesti ulos salista. Onneksi se poistumistie on vähän piilossa, tajusin nimittäin siinä, etten tule ehtimään vessaan, koska en edes tiennyt, missä sellainen oli. Ei muuta kuin roskakorille ja maha laulamaan.
Kyllä hävetti palata takaisin omalle paikalle. Toivottavasti elokuvan äänet olivat niin isolla, ettei kukaan kuullut.
Loppuelokuva meni onneksi hyvin. Huono olo kaikkosi (tosin häpeä jäi hieman kalvamaan).

Illalla vääntäydyin melko väsyneenä hotellille. Olin päättänyt pihistellä ja majoittua Omenaan - virhe! Aiemmin Omena on toiminut hyvin. Tällä kertaa heräsin yöllä palohälytykseen. Sen jälkeen ilmeisesti naapurihuoneen televisio alkoi huutaa "tyhjennämme hotellin" -tiedotetta. Ei auttanut kuin ihmetellä asiaa hetki ja suunnata pihalle. Kun Securitaksen tyyppi ei vaivautunut pihalla vastaamaan kyselyyni siitä, onko kaikki ok, hermostuin ja marssin takaisin huoneeseeni. Tiedote kaikui edelleen naapurikämpästä, se kaikui KOKO yön!
Aamulla koko rumba alkoi uudestaan, mutta sillä kertaa tajusin pysyä vain huoneessani.
Varmaan arvaatte, että oli hieman pinna kireällä..!

Onneksi itse messut menivät oikein mukavasti, jonka ansiosta reissusta jäi lopulta hyvä fiilis. Omenaan en kuitenkaan enää mene. Elokuviin menen, mutta tuskin enää väärään elokuvateatteriin... :)