tiistai 6. lokakuuta 2015

Se tunne, kun...

...yrität peittää vuosia, vuosia sitten tummanpunaiseksi maalaamasi taulupohjan (jokin projekti jäi aikoinaan siis hiukan kesken) valkoisella ja huomaat, ettei valkoinen näy missään ja tajuat, että "valkoinen" maalisi olikin blanderia, jolla saa tehtyä toisesta väristä läpikuultavampaa. Jes, menipä talteen se väri.
Ei auttanut kuin laittaa uusi valkoinen maali tilaukseen. Siis oikeasti valkoinen maali. Minoan paketti tuli tänään perille, mutta en ehtinyt vielä tarttua pensseliin. Hyvä, kun sain paketin auki. Siellä oli pari muutakin mielenkiintoista juttua.


Meillä on käynyt vauvan syntymän jälkeen ihanan paljon vieraita. Sen takia meillä on myös joka päivä jotain herkkuja tarjolla. Ja tarvitseehan imettävä energiaa...

Yksi ihana vieras toi hirmuisen kimpun ruusuja. Kukista on yllättävän paljon iloa. Etenkin nyt, kun olen päivät pitkät kotona ja ehdin ihastella ja tuoksutella niitä. Ei ole ollut muuten yhtään leikkokukatonta päivää vauvan syntymän jälkeen. Melkoista ylellisyyttä!

2 kommenttia:

  1. Se tunne kun hoksaat, että törmäsit etäisesti tutunnäköisiin kuviin googlen kautta ja pienen lukemisen jälkeen lamppu välähtää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niin on käynyt parille muullekin kaverille. Viimeistään kissoista tunnistaa. :)

      Poista