perjantai 9. toukokuuta 2014

Kuulumisia






























1. Palkitsin itseni tulppaaneilla, sillä läpäisin kaksi näyttöä opinnoissani. Marraskuussa vielä kaksi näyttöä ja saan valokuvaajan paperit hanskaan. Jes!! Töitä onkin tehty urakalla.

2. Untamo on toiminut erittäin aktiivisena assarina, kun olen käsitellyt kuvia koneella.

3. Wimma hoivaa Frans-veljeään, jolla on ilmeisesti pieni lantiomurtuma. Neljän viikon raasuilun jälkeen poika alkaa olla taas kunnossa.

4. Kesälomareissu on varattu. Kaikki alkuperäiset suunnitelmat hylättiin. Päätimmekin toteuttaa jotain todella mahtavaa: mennä Dubliniin viikoksi! Olen ihan pähkinöinä tuosta. Reilu kuukausi vielä odotteluaikaa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirjoja ruusunkin edestä







































Kirjan ja ruusun päivä kestää tänä vuonna peräti kolme päivää, tästä päivästä perjantaihin. Minä kävin kirjakaupassa työkeikalla tänään, joten kyllähän sitä piti kaapaista joku kirja mukaan, että sai Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito -kirjan kaupantekijäisinä.
Mitään "oikeaa" kirjaa en halunnut, sillä en ole aikoihin jaksanut lukea. Nukahdan parin ensimmäisen sivun aikana. Luotan kuitenkin siihen, että Härkösen terävä huumori saa nämäkin luppaluomet pysymään vähän kauemmin auki.
Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa vaikutti pätevältä opukselta. Aina välillä tulee neulottua tai virkattua jotain tuttujen lapsille, joten niitä kudelmia on kiva piristää vaikkapa juuri virkatuin kukkasin.

Sattumalta tänään saapui myös ennakkotilaamani Virkkuri-kirjan toinen osa. Äkkiseltään mietityttää, tuoko tämä Molla Millsin kirja mitään lisää ensimmäiseen opukseen. No, en tuomitse vielä. Oli liian samanlainen tai ei, Millsin virkkausvinkit ovat mahtavia ja molemmat kirjat ovat ihanan raikkaita, kauniisti kuvitettuja. Jo pelkkä kansikuva saa kädet hapuilemaan virkkuukoukkuja.

30





























Siinä se möllöttää. Sängyn petaamista odottavien tyynyjen ja peittojen keskellä. Toinen Lumi-laukkuni.
Sain sen miesasukilta syntymäpäivälahjaksi kuukausia etukäteen. Minä kun täytän seuraavaksi pyöreitä. Hui.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kaalta ja öljyä


Juhlapyhien jälkeen tekee aina mieli raikasta syötävää (sanoo tyyppi, joka veti jälleen kerran lounaaksi hampurilaismättöä). Siksi löin pastan kylkeen peräti kahta salaattia.
Ensimmäisen kuvan kaalisalaatti on helpointa ikinä: kaalta, sopiva loraus balsamicoa ja reiluja rouhaisuja mustapippuria.

Tälle kesälle en jaksa kasvattaa yhtään mitään itse alusta pitäen. Basilika ja timjami ovat ihan prismalaisia. Pysyvät hengissä, kun jaksaa kastella, kastella ja kastella.

Pääsiäisenä piipahdimme Turussa. Innostuin ostamaan Moroccanoilia, kun oli tarjouksessa. Tajusin vasta kuitista, kuinka kallis tuo puteli oli alennuksesta huolimatta. Onneksi mönjä oli jokaisen killingin arvoinen.
Ekan käyttökerran jälkeen en huomannut minkäänlaista eroa hiuksissani. Toisen kerran jälkeen kuivat koppuralatvat ovat joutuneet hukkaan. Oi mikä pehmeys..!
Tätä öljyä ei voi verratakaan muiden merkkien öljyihin.

Frans on alkanut tervehtyä. Eläinlääkäri osui nappiin, kun sanoi, että kissa on kipeä seuraavat kaksi viikkoa. Osui lähes päivälleen oikeaan.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Monenlaisia haasteita





















































1. Untamon lempipuuhaa, ja sen kyllä huomaa. Ruoka on terveellistä ja herkkuja tulee hillitysti, vähemmän kuin muille kissoille. Tyyppi ravaa välillä niin, että se töminä kuuluu varmaan koko kerrostalon läpi. Silti se painaa varmaan saman verran yhteensä kuin Wimma ja Frans.

2. Facebookissa kiersi jo aikoja sitten haaste, jossa piti antaa muutamalle päivityksestä tykänneelle jotain itsetehtyä. Mitenhän se onkin niin, että haasteeseen lupautuessa idea tuntuu ihanalta ja ideoita riittää, mutta eihän sitä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
Minä olen tehnyt tämän tuubihuivin silkkilangasta (no oli siinä jotain muutakin, jotain tylsää :) ). Loput odottavat inspiraatiohetkeä. Muistankohan enää edes kaikkia, keille lupauduin jotain tekemään?

3. Frans on könynyt jalkansa kanssa. On varonut jo viikon ajan hyppimistä. Nukkuu vain ja käy välillä syömässä, juomassa ja vessassa. On kuitenkin pirteännäköinen, viihtyy sylissä ja niin edelleen.
Lääkäri tuumasi, että parantuminen vie kaksi viikkoa. Toinen siis vielä edessä.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Epänormaali reissuruokailija




Kissoista ja kameroista - niistä on päiväni tehty.

Loppuviikosta on edessä taas hetki huilimisaikaa ja asfaltti johdattelee meidät Turkuun. Olen jo pitkään haaveillut, että pitäisi käydä siellä käydessä syömässä Tintå-ravintolassa. Nyt sekin koittaa, pöytä on varattu! Minullahan on nykyään tapana valita kaikki ravintolat ja kahvilat etukäteen, kun olen menossa johonkin reissuun. Tähän kuuluu luonnollisesti myös se, että valitsen tilattavat ruuatkin etukäteen netistä löytyvien ruokalistojen ja suositusten perusteella. Se ei kuulemma ole normaalia. ;)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Dear Cruff



Katri Niskasen Cruff-takki on nyt minun. Taisin ihastella sitä ainakin pari kuukautta nettikaupassa. Se on lämpöinen kuin syli, ja kerrankin taskut ovat tarpeeksi suuret!
Sand-väri olisi ehkä enemmän ollut mua, mutta siinä ei ollut enää kokoja. Tämä sininen on kuitenkin aika piristävä, kerrankin jotain erilaista.




maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hypoallergenic Frans

   



























Frans (kahdessa alimmassa kuvassa) on kovin herkkävatsainen. Tämä ilmenee ruuan oksentelulla.
Pitkään elin siinä luulossa, että kyseessä on vilja-allergia ja että parasta lääkettä kissan mahalle on puhdas kana.
Tuollainen ruoka passasi pitkään, mutta sitten oksentelu villiintyi taas. Milloin sain yrjöt yöllä päälleni, milloin sitä oli kaikilla kämpän matoilla yhtä aikaa, milloin läppärin päällä...

Kaverin vinkin ansiosta löysin Royal Caninin Hypoallergenic-raksut. Niitä myydään vain eläinlääkärissä, mistä en ollut jostain kumman syystä hoksannut lähteä ruokaa katsomaan.
Royal Caninia tässä kissaperheessä onkin kulutettu jo monta vuotta, montaa eri sorttia. Nyt löytyi se ainokainen, joka pysyy Fransin mahassa.

Ihanaa, että ratkaisu löytyi, mutta olen silti miettinyt, josko teettäisin pojalla allergiatestit. Kustantaisivat täällä kuulemma noin 230 euroa. Onko kenelläkään kokemusta moisesta?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Huopukissu







































































Tämä ihana huopukissu muutti meille tänään. Se etsii nyt paikkaansa. Sopisi kaikkialle.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Räsymatto





























Marimekon korvalliset Räsymatto-mukit täydensivät tänään mottikokoelmaamme. Meillä oli ennestään pari tuollaista korvattomana. Mustavalkoiset, keltavalkoiset ja mustakeltavalkoiset passaavat sopuisasti samaan kahvipöytään. Tai no, kahvi ja kahvi. Minä juon noista kupeista kaiken. Paitsi jos käteen sattuu isompi Marimekon muki. En silti aio luopua muista astioista, sillä niillekin on vielä aikansa ja paikkansa. Olenhan astiafriikki.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tähti




























Huomasin tuon tähtikuvion vasta nyt, kun rupesin katsomaan tuota kuvaa. Rasia on yksi niistä asioista, jotka täyttivät Granit-kassia. Rasia kätkee sisälleen maustepussukat. Olikin siihen tarkoitukseen täydellinen, vaikkei ostohetkellä ollut hajuakaan, mitä purnukalla teen. Se oli kuitenkin i-ha-na. Mikähän siinä onkin, että tuollainen peltipurkki voi olla niin nätti?

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin kohtasimme, Granit































Olin viime viikon pitkään kaivatulla lomalla. En tehnyt töitä - ihme kyllä - mutta reissasin senkin edestä pitkin Suomea. Kuva & kamera -messut veivät minut Helsinkiin. Samalla sain mainion tilaisuuden päästä vihdoin ja viimein Granit-sisustusliikkeeseen.
Kävin ensimmäisen kerran Granitissa reilu vuosi sitten Tukholmassa. Olin niin ihastuksissani, etten osannut ostaa mitään. Tällä toisella visiitillä meinasi käydä samoin, mutta sainhan minä lopulta kerättyä sen verrna tavaraa, että ne piti pakata suureen paperipussiin.
Tuosta paperipussista onkin moneksi: tein pätkästä suojan kukkaruukulle. Loput kissat omivat itselleen pesäksi. Saa nähdä, milloin tuon raaskii laittaa pois.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Untamoa eivät kiireet vaivaa







































Kiire on, kiire on, vaan ei Untamolla, kaunokaisella.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

"Pikasiivous"




























Pieni siivo ei niin haittaa, kun esillä on leikkokukkakimppu.

Hammas





























Kissoille taas uni maittaa. Huomenna Untamo saattaa saada vähän lisäunta eläinlääkärin pöydällä. Kissaparalta on nimittäin lähdössä hammas irti! Se näyttää aika hurjalta, mutta kissa ei vaikuta kipeältä - leikkii ja puuhastelee normaalisti sekä syö jopa raksuja. Hammas on ilmeisesti jostain syystä kuollut, sillä juuripuoli on näkyvissä ja se on vähän musta.
Saas nähdä pitääkö pieneltä ottaa myös hammaskiveä pois. En hirvennyt kauheasti alkaa tutkia tuota suuta. Harjasin kyllä muut hampaat paitsi tuon irtoamassa olevan ja ihan kohtuulliselta vaikutti, mutta voisi siellä jotain rapsittavaa olla.
Wimman ja Fransin hampaat puolestaan näyttivät siltä kuin niillä ei olisi ikinä syötykään. Korat-sisarukset ovat muutenkin ylisiistejä.
Kantsii kurkkia välillä kisujen suuhun! Minä hoksasin tuon, kun Untamo sai oudon sylkykohtauksen. Jatkossa tutkin kattien suut varmasti tiheämpään. On tullut lähinnä katsottua vanhempien kissan suuhun. Se kun on jo sen verran vanhempi rouva ja kerran sille on jo hammaskivenpoisto tehty.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Juuresta



























Tämä on ollut meillä tuttu näky viimeaikoina. Sain inspiraation kirjastosta lainaamastani Heléne Johanssonin Leipää-kirjasta. Reseptit ovat aikaa vieviä, mutta sen arvoisia. Yhdet leivät tosin onnistuin mokaamaan ja se harmitti aika tavalla, kun olin käyttänyt niiden tekemiseen tunteja aikaa.
Tänään on taas aika pistää taikina kohoamaan. Jääkaapissa odottaa ruis- ja venhäjuuret, jotka ovat jo muutaman viikon ikäisiä.

torstai 23. tammikuuta 2014

Mehua ja Oliviaa





























Elämän pieniä iloja: karpalomehu ja Olivia-lehti. Juon mehua älyttömiä määriä. Hiljattain alkaneen vitamiinikuurini myötä vesi on onneksi ottanut vähän tonttia mehulta. Terveys kiittää.
Aikakauslehtiä luin vielä vuosi sitten todella runsaasti. Tilasin pahimmillaan yli kymmentä lehteä kotiin.
Nyt meni pitkään, etten tainnut tilata kuin kahta aikakauslehteä. Hiljalleen tilanne alkaa taas karata käsistä. Nyt lehtiä tulee kuitenkin sentään vain sen verran, että ehdin lukea ne ennen kuin uudet numerot ilmestyvät.

Olivia on ehdoton suosikkini aikakauslehdistä, on ollut heti ilmestymisestään asti. Muistan vieläkin, miten onnellinen olin ensimmäistä Oliviaa lukiessani - vihdoinkin juuri minulle sopiva lehti! Alan tosin vasta nyt olla sitä ikäluokkaa, jolle lehti on suunnattu. Väliäkö hällä?
Olen kerran käynytkin Olivian toimituksessa tapaamassa näitä ihania toimittajia. Sen jälkeen lehti on ollut vielä tärkeämpi.