tiistai 19. toukokuuta 2015

Ärsytyksiä



























































Blogeissa on kerrottu enemmän tai vähemmän leikkimielisiä ärsytyslistoja. Minä olen hyvä ärsyyntymään, joten haluan osallistua ilmiöön. Täältä pesee!

Ylläolevaan kuvaan liittyen ärsyynnyn lasikuitutapetista, jos en löydä avaimia laukusta välittömästi etsiessäni niitä (seinällä roikkuva kolmekymppislahjaksi mieheltä saatu Lumi-laukku on ihana, mutta kapoisasta suuaukosta johtuen on hankalaa tarkastella laukun sisältöä. Siksi käytän mustan arkun päällä nököttävää Olivia-lehden kautta voitettua Samujin Small Tori -laukkua tällä hetkellä) sekä siitä, että tuosta Elloksesta tilatusta valoryppäästä oli jo valmiiksi yksi valo pimeänä.

Noin muuten ärsytystä aiheuttavat seuraavat seikat:
- Jatkuva laiskottelu töissä - yleensä joku muu kärsii, jos yksi ei tee hommiaan kunnolla tai aikataulun mukaisesti.
- Kassajonossa tuuppivat ihmiset. Ei se jono mene yhtään nopeampaa, jos kärryt kiilataan edessä jonottavan hanuriin kiinni..!
- Typerät televisiomainokset, kuten Kinderbueno-mainos.
- Rahan tuhlaaminen autoon: katsastus, huollot, renkaat ym. Niin tarpeellista, mutta niin turhauttavaa.
- Raitoja lattia- tai pöytäpinnoille jättävät pesuaineet.
- Se, että tilasin Vauva-lehden. Niin paska. Varmasti aika moni ensimmäistään odottava kuvittelee, että se on ilman muuta tarpeellinen lehti. Ei ole, voin vakuuttaa.
- Suomenruotsi. En voi sille mitään, mutta kuulostaa äärimmäisen pahalta korvaani. Johtunee siitä, että olen kuullut vauvasta lähtien "oikeaa" ruotsia enemmän tai vähemmän.
- Autoilijat, jotka eivät käytä vilkkua tai jotka hidastelevat liikenteessä.
- Jokainen talon sisäpuolelle eksyvä itikka, hämähäkki tai muu vastaava (kissat ovat asiasta eri mieltä).
- Sääliä ja huomiota kerjäävät ihmiset. Esimerkiksi sellaiset, jotka pyrkivät tahallaan olemaan jotenkin outoja tai erikoisia vain saadakseen huomiota.
- Lässytys.

Ja huomio, listani on tahallisesti enemmän tai vähemmän kevyempiä aiheita käsittelevä. Saapahan kerrankin nillittää turhasta. ;)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Taulun mentävä kolo



























































Jokohan saisin ensi viikolla tehtyä tuohon tyhjään kohtaan hyllykön viereen taulun ensi viikolla..? Kaikki vermeet olisivat valmiina odottamassa. On yksi suuri pinkopohja ja akryylimaalit sekä hienot venäläiset akvarellini iskemättömien pensseleiden kera ja jokin aika sitten Minoasta tilattu upea pellavapaperi ja akvarellilehtiö.
Tilasin Minoasta samalla myös kunnon vanhanaikaisen mustekynän vaihtopäineen ja mustepurkin kera. Ihastus oli välitön.
Täytyy tähän väliin vielä antaa pojot Minoalle. Paketti oli perillä seuraavana päivänä tilauksesta, mikä tuntui täysin käsittämättömältä..!

Ensi viikolla on muuten edessä myös kesälomani todennäköisesti ainoa reissu. Torstaina pienen autoni nokka suuntaa kohti Turkua!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Auts



























Mistä tietää, että sairas kissa alkaa virkkua? Lääkepiikin pistäminen ei yhtäkkiä olekaan helppoa - se on katastrofaalista.
Fransille pitää siis pistää kerran viikossa lääkepiikki niskavilloihin, jotta pieni murtuma nikamassa paranisi joutuisammin. Ensimmäisellä kerralla piikki annettiin eläinlääkärissä. Siihen Frans ei reagoinut ollenkaan, kuten ei koskaan reagoi. Rokotukset sun muut menevät kuin vettä valaen.
Viikko sitten jouduin olosuhteiden pakosta pistämään kissaa itse. En ole koskaan pistänyt ketään, mutta homma onnistui mukavasti, vaikkei kukaan edes pitänyt kissasta kiinni. Loppuvaiheessa kissa vain vähän värähti ja jännittyi.
Tämän viikon keskiviikkona pistin piikin huti. Olin niin hätäinen, että painoin männän alas, vaikkei piikki ollut edes nahassa. Toista kertaa en ryhtynyt edes yrittämään yksikseni, onneksi. Piikin pisti hoitoalan kaverini, jollaista elänlääkäri alunperin suositteli pistäjäksi. Minä pitelin Fransia hyvin hellästi kiinni, lähinnä rapsuttelin leuan alta. Kävikin niin, että kissalla oli tullut ilmeisesti mittatäyteen kaikenlaisia pistelyitä, kipulääkkeitä ja ravintolisiä. Ensin se yritti hieman hamuta sormiani suuhun ja ajattelin, että siinäpä vähän näykkäilee, jos tuntuu pahalta. Kun mäntä painui alas, kissa iski kulmahampaansa niin syvälle keskisormeeni, että olen satavarma, että luussani on nyt Fransin hampaan muodostama kolo.
Syöksyin luonnollisesti alkujärkytyksestä selvittyäni huuhtelemaan haavaa vesihanan alle. Veri pulppusi kylmän veden sekaan. Käteni olivat veressä ja olipa sitä roiskunut mekollekin. Verentulo hyyty vasta, kun puristin kättä paperitollukalla kunnolla.
Kun pääsin tarkastelemaan haavaa huomasin, että myös sormen alapuolelle oli painunut hammas, ei tosin läheskään niin pahasti kuin sormen päälle. Arvelin, että sormi menee kohta mustaksi, kun kävi niin kipeää.
Parin tunnin päästä soitin varmuuden vuoksi päivystykseen, mistä todettiin, että kissan purema vaatii aina hoitoa, sillä kissan suu on likainen. Kuulemma likaisempi kuin koiran. Puremat saattavat aiheuttaa hurjia tulehduksia.
Starttasin auton ja lähdin kohti naapuripaikkakunnan päivystystä. Sormi alkoi vasta matkalla turvota, aluksi aika hennosti nivelen kohdalta.
Koska olen raskaana, pääsin törkeästi kaikkien jonojen ohi lääkäriin ja sain tuhdin, mutta lyhyen antibioottikuurin. Jäykkäkouristusrokotukseni oli voimassa (jos se ei ole, pureman jälkeen on 72 tuntia aikaa pistää rokote).
Vasta, kun olin takaisin kotona, sormi oli muuttanut muotoaan sellaiseksi kuin se on nytkin - turvonneeksi, kovaksi möntiksi. Tänään sen liikuttelu käy jäykkyydestä huolimatta ehkä aavistuksen vähemmän kipeää kuin aiemmin.

Enpä olisi kuuna päivänä arvannut, että kissan puremasta tulee tällainen soppa. Onneksi ongelma on vasemmassa kädessä, sillä se on lähes pois pelistä kivun ja jäykkyyden takia. Vaikka käyttäisi vain muita sormia esimerkiksi jonkin asian puristamiseen, se tuntuu myös keskisormessa.
Toivottavasti olo helpottuu viikonlopun aikana, kun saan lääkekuurin loppuun. Fransinkin lääkekuuri loppuu ensi viikolla. Arvaatte varmaan, että viimeisen lääkepiikin pistää eläinlääkäri... :) Olisi muuten pistänyt joka kerta, mutta hoito aloitettiin työpaikkakunnallani ja sinne on sen verran matkaa, etten viitsi mennä sinne lomalaisena joka viikko yhden piikin takia. Ensi viikolla käyn kotipaikkakunnan eläinlääkärillä. Saapahan samalla katsottua, miltä Fransin terveydentila näyttää tällä hetkellä. Omiin silmiini kissa on huomattavasti virkumpi kuin aiemmin, mutta kävely on edelleen enemmän tai vähemmän kurjan näköistä, eikä kissa edelleenkään hypi tai juokse ollenkaan. Enimmäkseen lepäilee.

torstai 14. toukokuuta 2015

KonMari





























Kyllä. Minäkin olen lukenut sen. Tai no, oli pakko ryhtyä siivoamaan jo kirjan puolivälissä. Loppujen sivujen lukemiselle en nähnyt enää tarvetta.
Kyseessä on siis Marie Kondon KonMari-kirja, jossa japanilainen Kondo kertoo omasta siivousmenetelmästään. Tavoitteena on, ettei kotoa löydy kuin sellaisia tavaroita, jotka tuottavat mielihyvää.
Meillä tämä on toteutunut jo melko hyvin aiemmin. Tavaraa karsittiin suurella kädellä silloin, kun muutimme miehen kanssa romppeemme saman katon alle - pienen katon alle. Oli pakko karsia, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Kaatopaikalle meni jätesäkeittäin tavaraa ja kirpparille niin paljon, että saimme ostettua kirppisrahoilla massiivisen vitriinikaapin, joka seisoo nyt olohuoneessa.
Siitä huolimatta KonMari sai aikaan se, että löin kymmenisen muovikassia romua roskiin. Kirpputoria odottaa pari säkkiä tavaraa.
Kirjan ansiosta sain järjestettyä tavarat niin, etten tarvitsekaan pikkuruiseen kodinhoitohuoneeseemme siivouskaappia, enkä keittiöön pientä vitriiniä, kuten olin kuvitellut.

Yksi projekti kuitenkin odottaa vielä tekijäänsä. Makuuhuoneessamme on pieni varastohuone, jonne on saatava jokin hyllykkö (olen kaavaillut Ikean kymmenen euroa maksavaa varastohyllyä) ja naulakko (se on jo olemassa), jotta saisin sijoiteltua varastoidut tavarat järkevästi. Tällä hetkellä tilanne on se, että varastossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta ne on ollut pakko vain pinoa vieritysteen ja päällekkäin niin, että saat tyhjentää koko varaston, että saat juuri sen laatikon, jota milloinkin tarvitset. Sellaisen huoneen olemassaolosta tulee harmaita hiuksia.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Makupaloja lähipäiviltä







































Tässä pari kännykkäräpsykokoelmaa lähipäiviltä. Äitienpäiväruusut ja -kakku sekä ulkoilua samana päivänä tyylikkäästi pyjamahousujen ja ballerinojen yhdistelmässä.
Kissat ovat nauttineet aamuauringon lämmöstä. Frans on ulkoillut kaikkina aurinkopäivinä ainakin kerran, koska on itse sitä halunnut. Tänäänkin olisi kiinnostanut ulkoilu, mutta karmivan kelin takia kävin vain hakemassa aamupostin kissan hupparin sisällä. Viesti meni perille ja Frans kaivautui sisällä takaisin kantokopan lämpöön (siellä todella on lämmin, sillä kiikutan sinne monta kertaa päivässä mikrossa lämmitetyn viljatyynyn).







































Remppasin pienen eteisemme viime viikolla. Valitettavasti en tullut ottaneeksi ennen-kuvia. Seinät olivat sellaiset punertavan vaaleanruskeat ja niillä oli kaksi sekalaista (=rumaa) naulakkoa. Olihan siellä myös yksi peruskenkäteline.
Tilalle tuli puupampulanaulakko, joka todennäköisesti saa pari samanlaista kaverikseen, jos niitä on vielä myynnissä siellä, mistä tuon ostin. Perunalaatikot kiinnitettiin seinälle kenkähyllyiksi ja niiden viereiselle pienelle seinäpätkälle tuli pikkuinen nappikoukku, jotta lapsetkin ylettävät laittamaan takin naulakkoon. Myös tämä nappi saa kaverinaulakoita myöhemmin.
Vanhan maton muotoilin pilvenhattaraksi.
Tarkoituksena on loihtia vielä lattiasta musta-valkoinen.
Tuo kuvissa näkyvä ovi muuten johtaa toiseen vessaan. varsinainen väliovi kotiimme on vastakkaisella puolella.

Omalla maalla



























Tältä meidän kotipihalla näytti pari viikkoa sitten. Idänsinililjat olivat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Nyt suurin osa niistä on jo lurpsahtamaan päin. Osa liljoista on muuten vitivalkoisia. Henkilökohtainen puutarhaneuvojani on tällä hetkellä lomareissulla, joten odottelen vielä tietoa, ovatko ne kovinkin harvinaisia.


























 Raparperitkin ovat edistyneet näiden parin viikon aikana huikeasti. Saattaa hyvinkin olla, että ensi viikonloppuna meillä maistellaan jo raparperipiirakkaa. Nuoret raparperit kun ovat vieläpä niitä parhaimpia, jos olen oikein käsittänyt.



























Meidän koti. Aikaa ennen kuin orvokit saapuivat piristämään portaikkoa ja vielä, kun puskat vasta yrittävät puskea nuppuja oksistoihinsa.



























Tämä rakennus toimittaa tällä hetkellä puuvajan virkaa.



























Tämä puolestaan on huvimaja. Se saa kesällä sisuksiinsa uutta maalia, sillä sisäseinät ovat tällä hetkellä epämiellyttävän siniset. Tästä tulee sellainen vähän tarpeeton, mutta nätti ja viihtyisä oleskelupaikka.
Alkuun teki mieli muuttaa tönö kanalaksi, mutta ainakaan vielä en lähde siihen rumbaan mukaan.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Sääpäiväkirja



























Marimekon Sääpäiväkirja-sarjan astiathan ne minuun iskivät lahjakortin tuhlausreissulla. Kyseiset kipot olivat uusi tuttavuus, mutta nuo keltaiset lautaset olin nähnyt ennenkin. Tajusin lautasten nerokkuuden vasta nyt. Juuri tuollaisistahan kahvitteluvieraille on mukavaa tarjota kakkuset sun muut!
Räsymatto-vieraspyyhkeitä meillä jo olikin. Ne on tosin rakastettu niin puhki, etteivät taida sopia näiden uutukaisten viereen.



























Tämä astiaihastus löytyi joskus ennen pääsiäistä sisustusliikkeestä. Vihaan sipuleita, mutta tämä kuosi sytytti.


Ensimmäiset orvokit päätyivät puutarhalta kotiportaille vappuna.



























Saas nähdä kuinka kauan nuo kivet näyttävät mukavan freesiltä lasipullon pohjalla aikansa vedessä lilluttua.

Äideille



























Tänä vuonna äiti ja anoppi saivat äitienpäivälahjaksi pieniä pyyhkeitä ja pesunkestävät paperipussukat sekä itse maalatut kortit (lomalainen jaksaa). Tuon kirjan tilasin ja paketoin isäni puolesta.
Itsekin sain viettää jo äitienpäivää, vaikka poika vasta potkii mahassa - ahnaasti muuten potkiikin. Sain ruusuja, aamupalaherkut kakkuineen ja lahjakortin, jonka kävin tuhlaamassa tänään. Siitä lisää myöhemmin. Voin kertoa, että saalis sai minut erittäin tyytyväiseksi!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vastustamaton rusetti




























Kuvia parin viikon takaa. Raapimapuun alimmalta tasolta kurkkaa Frans. Siksi alimmalta, koska sillä on taas joko pieni murtuma tai pahempi venähdys tai muu sellainen. On vain nukkunut, syönyt, juonut ja käynyt laatikolla viimeisen kuukauden ajan. Pari viikkoa sitten katti kuvattiin. Kuvat olivat vähän epäselvät suolimyllytyksen takia, mutta näytti siltä, että yhdessä nikamassa voisi olla pienoinen murtuma. Ongelma on ainakin selvästi juuri tuon nikaman kohdalla peräpäässä. Kissa aristaa molempia takajalkoja, etenkin oikeaa, ja oikeastaan koko peräpäätä.
Tänään käytin Fransia taas eläinlääkärillä. Aloitimme neljän viikon lääkekuurin. Kissan niskavilloihin piikitetään kerran viikossa lääkettä, jota käytetään nivelrikon ja murtumien hoitamiseen. Vaikutuksen alkavat aikaisintaan toisen piikin jälkeen eli viikon päästä.



























Tuohon päällimmäiseen alpakkalankaan pitäisi päästä jo käsiksi. Se on peräisin yhdestä tietystä alpakasta, jota olen saanut silitellä useampaan kertaan työn kautta. Tilalla on useita alpakoita, mutta tuo tummavillainen suurisilmä on päässyt suosikikseni veikeytensä ansiosta.



























Nämä omenapuunoksat kukkivat jo. Kuinka huippua onkaan, kun maljakossa on oksia oman pihan omenapuusta.



























Maha kasvaa. Sen ansiosta pääsen aloittamaan kesälomani huomisen jälkeen. Viisi viikkoa täyttä lorvimista, ah! Sen jälkeen palaan vielä kuudeksi viikoksi töihin, jonka jälkeen koittaa äitiysloma ja uudet kummallisuudet.



























Olen alkanut pikkuhiljaa saada Lontoosta ostettuja kortteja kehyksiin ja seinälle. Tämä pandakortti meiltä löytyi jo ennestään, mutta siinä edellisessä pandan rusetti oli mustavalkoinen. Keltainen rusetti oli vastustamaton!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tuulisella rannalla
























































Nämä ovat ne harvat kuvat, jotka otin Ruotsissa järkkärillä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Enemmistö omista kuvista tulee napattua kännykällä.
Kuvat on otettu simpukoiden täyttämältä rannalta erittäin tuulisena päivänä (olimme kaikki kylmät päivät pihalla ja lämpimät kaupoissa, mikä ei todellakaan ollut suunniteltua). Kuvien koirat ovat sukulaisteni sukulaisten. Erityisesti ensimmäisen kuvan karvahanuri hurmasi minut.