tiistai 6. tammikuuta 2015

Merinovillaa - kyllä kiitos!



























Minulla on aina kylmät kädet ja jalat, kiitos huonon ääreisverenkierron. Merinovillasta neulotut ranteenlämmittimet ovat yllättävän lämpimät. Aiemmin tein kämmekkäitä alpakasta, mutta kyllä merinovilla vie voiton.
Seuraavaksi pitää tehdä samanlaiset töihin. Onneksi samaista lankaa löytyy vielä parina muuna värinä lankavarastoistani, jotka tuntuvat loputtomilta.



maanantai 5. tammikuuta 2015

Tapettihurmosta


























Kodissamme oli pari sellaista tehosteseinää, jotka tapetoimme jo ennen muuttoa. Tapetit riitelivät sen verran pahasti sisustusmakuni kanssa, eivätkä ne mielestäni istuneet vanhan talon tyyliin.
Ensi kesänä olisi tarkoitus tapetoida lisää. Olohuoneen tapetit ovat jo vähän aikansa eläneet. Sinne sopisi kuvassa vasemmassa yläkulmassa näkyvä Fermlivingin tapetti tai joku sen tyylinen. Sohvan taakse tuota ja muuten valkoista.
Alakerran ja yläkerran aulat ja porraskäytävä maalataan todennäköisesti valkoisiksi. Paljon siellä jo valkeaa onkin, mutta tarkoitus olisi vielä taikoa kamalat lasikuitutapetit pois.
Eteiseen, vaatehuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen olisin valmis räväyttämään jotain oikein hauskaa ja piristävää tapettia, kuten esimerkiksi tuota kuvan hurmaavaa kettutapettia.

(Kuvat Aveo)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Pottuloota ja lempituoli






Olohuoneessa valvoo parikin pöllöä. Toinen niistä katsoo tupaantuliaislahjaksi saadusta tyynystä. Tyynyssä parasta on kuitenkin sen pinnan pehmeys, jota ei usko ennen kuin kokeilee.




























Nämä lankakerät ovat niin kauniita, etten ole vieläkään raaskinut neuloa niistä mitään.




























Vanhat perunalaatikot ovat appivanhemmilta. Ne viivähtivät ensin hetken yläkerrassa, kunnes tajusin, että niiden paikka on olohuoneessa.





























Tämä valkoinen tuoli, joka palveli aiemman asunnon keittiössä, on lempparini, vaikken juuri istu siinä. Toinen samanlainen tuoli on yläkerrassa meidän omassa makuuhuoneessa
Perunalaatikon päällä on se toinen olohuoneessa asuva pöllö - tai onhan noita vielä kaksi. Tuo pienempi on kuitenkin joulukoriste ja muuttaa pian muiden koristeiden kanssa varastoon. Alankin olla jo kurkkua myöten täynnä joulukoristeita, vaikka meillä on niitä tosi vähän ja laitoin ne esille vain pari päivää ennen aattoa.


Uusi koti



























En tarvinnut päivääkään aikaa kotiutua uuteen kotiin. Niin palavasti ihastuin tähän 50-luvun rintamamiestaloon heti, kun näin sen (ja niin kyllästynyt olin meluisaan, ahtaaseen kerrostaloasuntoomme).
Nyt uuden kodin onnea on takana reilu kuukausi. Neliöt ovat käyneet hyvin tutuiksi, vaikka niihin onkin ollut työ- ja muiden kiireiden takia liian vähän aikaa tutustua. Jokainen kotiviikonloppu tuntuu todelliselta luksukselta, kun saa vain olla ja ihmetellä.

Tervetuloa mukaan ihmettelemään pitkän tauon jälkeen!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kuulumisia






























1. Palkitsin itseni tulppaaneilla, sillä läpäisin kaksi näyttöä opinnoissani. Marraskuussa vielä kaksi näyttöä ja saan valokuvaajan paperit hanskaan. Jes!! Töitä onkin tehty urakalla.

2. Untamo on toiminut erittäin aktiivisena assarina, kun olen käsitellyt kuvia koneella.

3. Wimma hoivaa Frans-veljeään, jolla on ilmeisesti pieni lantiomurtuma. Neljän viikon raasuilun jälkeen poika alkaa olla taas kunnossa.

4. Kesälomareissu on varattu. Kaikki alkuperäiset suunnitelmat hylättiin. Päätimmekin toteuttaa jotain todella mahtavaa: mennä Dubliniin viikoksi! Olen ihan pähkinöinä tuosta. Reilu kuukausi vielä odotteluaikaa.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirjoja ruusunkin edestä







































Kirjan ja ruusun päivä kestää tänä vuonna peräti kolme päivää, tästä päivästä perjantaihin. Minä kävin kirjakaupassa työkeikalla tänään, joten kyllähän sitä piti kaapaista joku kirja mukaan, että sai Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito -kirjan kaupantekijäisinä.
Mitään "oikeaa" kirjaa en halunnut, sillä en ole aikoihin jaksanut lukea. Nukahdan parin ensimmäisen sivun aikana. Luotan kuitenkin siihen, että Härkösen terävä huumori saa nämäkin luppaluomet pysymään vähän kauemmin auki.
Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa vaikutti pätevältä opukselta. Aina välillä tulee neulottua tai virkattua jotain tuttujen lapsille, joten niitä kudelmia on kiva piristää vaikkapa juuri virkatuin kukkasin.

Sattumalta tänään saapui myös ennakkotilaamani Virkkuri-kirjan toinen osa. Äkkiseltään mietityttää, tuoko tämä Molla Millsin kirja mitään lisää ensimmäiseen opukseen. No, en tuomitse vielä. Oli liian samanlainen tai ei, Millsin virkkausvinkit ovat mahtavia ja molemmat kirjat ovat ihanan raikkaita, kauniisti kuvitettuja. Jo pelkkä kansikuva saa kädet hapuilemaan virkkuukoukkuja.

30





























Siinä se möllöttää. Sängyn petaamista odottavien tyynyjen ja peittojen keskellä. Toinen Lumi-laukkuni.
Sain sen miesasukilta syntymäpäivälahjaksi kuukausia etukäteen. Minä kun täytän seuraavaksi pyöreitä. Hui.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kaalta ja öljyä


Juhlapyhien jälkeen tekee aina mieli raikasta syötävää (sanoo tyyppi, joka veti jälleen kerran lounaaksi hampurilaismättöä). Siksi löin pastan kylkeen peräti kahta salaattia.
Ensimmäisen kuvan kaalisalaatti on helpointa ikinä: kaalta, sopiva loraus balsamicoa ja reiluja rouhaisuja mustapippuria.

Tälle kesälle en jaksa kasvattaa yhtään mitään itse alusta pitäen. Basilika ja timjami ovat ihan prismalaisia. Pysyvät hengissä, kun jaksaa kastella, kastella ja kastella.

Pääsiäisenä piipahdimme Turussa. Innostuin ostamaan Moroccanoilia, kun oli tarjouksessa. Tajusin vasta kuitista, kuinka kallis tuo puteli oli alennuksesta huolimatta. Onneksi mönjä oli jokaisen killingin arvoinen.
Ekan käyttökerran jälkeen en huomannut minkäänlaista eroa hiuksissani. Toisen kerran jälkeen kuivat koppuralatvat ovat joutuneet hukkaan. Oi mikä pehmeys..!
Tätä öljyä ei voi verratakaan muiden merkkien öljyihin.

Frans on alkanut tervehtyä. Eläinlääkäri osui nappiin, kun sanoi, että kissa on kipeä seuraavat kaksi viikkoa. Osui lähes päivälleen oikeaan.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Monenlaisia haasteita





















































1. Untamon lempipuuhaa, ja sen kyllä huomaa. Ruoka on terveellistä ja herkkuja tulee hillitysti, vähemmän kuin muille kissoille. Tyyppi ravaa välillä niin, että se töminä kuuluu varmaan koko kerrostalon läpi. Silti se painaa varmaan saman verran yhteensä kuin Wimma ja Frans.

2. Facebookissa kiersi jo aikoja sitten haaste, jossa piti antaa muutamalle päivityksestä tykänneelle jotain itsetehtyä. Mitenhän se onkin niin, että haasteeseen lupautuessa idea tuntuu ihanalta ja ideoita riittää, mutta eihän sitä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi.
Minä olen tehnyt tämän tuubihuivin silkkilangasta (no oli siinä jotain muutakin, jotain tylsää :) ). Loput odottavat inspiraatiohetkeä. Muistankohan enää edes kaikkia, keille lupauduin jotain tekemään?

3. Frans on könynyt jalkansa kanssa. On varonut jo viikon ajan hyppimistä. Nukkuu vain ja käy välillä syömässä, juomassa ja vessassa. On kuitenkin pirteännäköinen, viihtyy sylissä ja niin edelleen.
Lääkäri tuumasi, että parantuminen vie kaksi viikkoa. Toinen siis vielä edessä.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Epänormaali reissuruokailija




Kissoista ja kameroista - niistä on päiväni tehty.

Loppuviikosta on edessä taas hetki huilimisaikaa ja asfaltti johdattelee meidät Turkuun. Olen jo pitkään haaveillut, että pitäisi käydä siellä käydessä syömässä Tintå-ravintolassa. Nyt sekin koittaa, pöytä on varattu! Minullahan on nykyään tapana valita kaikki ravintolat ja kahvilat etukäteen, kun olen menossa johonkin reissuun. Tähän kuuluu luonnollisesti myös se, että valitsen tilattavat ruuatkin etukäteen netistä löytyvien ruokalistojen ja suositusten perusteella. Se ei kuulemma ole normaalia. ;)