Makupaloja lähipäiviltä

Tässä pari kännykkäräpsykokoelmaa lähipäiviltä. Äitienpäiväruusut ja -kakku sekä ulkoilua samana päivänä tyylikkäästi pyjamahousujen ja ballerinojen yhdistelmässä.
Kissat ovat nauttineet aamuauringon lämmöstä. Frans on ulkoillut kaikkina aurinkopäivinä ainakin kerran, koska on itse sitä halunnut. Tänäänkin olisi kiinnostanut ulkoilu, mutta karmivan kelin takia kävin vain hakemassa aamupostin kissan hupparin sisällä. Viesti meni perille ja Frans kaivautui sisällä takaisin kantokopan lämpöön (siellä todella on lämmin, sillä kiikutan sinne monta kertaa päivässä mikrossa lämmitetyn viljatyynyn).

Remppasin pienen eteisemme viime viikolla. Valitettavasti en tullut ottaneeksi ennen-kuvia. Seinät olivat sellaiset punertavan vaaleanruskeat ja niillä oli kaksi sekalaista (=rumaa) naulakkoa. Olihan siellä myös yksi peruskenkäteline.
Tilalle tuli puupampulanaulakko, joka todennäköisesti saa pari samanlaista kaverikseen, jos niitä on vielä myynnissä siellä, mistä tuon ostin. Perunalaatikot kiinnitettiin seinälle kenkähyllyiksi ja niiden viereiselle pienelle seinäpätkälle tuli pikkuinen nappikoukku, jotta lapsetkin ylettävät laittamaan takin naulakkoon. Myös tämä nappi saa kaverinaulakoita myöhemmin.
Vanhan maton muotoilin pilvenhattaraksi.
Tarkoituksena on loihtia vielä lattiasta musta-valkoinen.
Tuo kuvissa näkyvä ovi muuten johtaa toiseen vessaan. varsinainen väliovi kotiimme on vastakkaisella puolella.

Omalla maalla

Tältä meidän kotipihalla näytti pari viikkoa sitten. Idänsinililjat olivat vasta puhkeamaisillaan kukkaan. Nyt suurin osa niistä on jo lurpsahtamaan päin. Osa liljoista on muuten vitivalkoisia. Henkilökohtainen puutarhaneuvojani on tällä hetkellä lomareissulla, joten odottelen vielä tietoa, ovatko ne kovinkin harvinaisia.

 Raparperitkin ovat edistyneet näiden parin viikon aikana huikeasti. Saattaa hyvinkin olla, että ensi viikonloppuna meillä maistellaan jo raparperipiirakkaa. Nuoret raparperit kun ovat vieläpä niitä parhaimpia, jos olen oikein käsittänyt.

Meidän koti. Aikaa ennen kuin orvokit saapuivat piristämään portaikkoa ja vielä, kun puskat vasta yrittävät puskea nuppuja oksistoihinsa.

Tämä rakennus toimittaa tällä hetkellä puuvajan virkaa.

Tämä puolestaan on huvimaja. Se saa kesällä sisuksiinsa uutta maalia, sillä sisäseinät ovat tällä hetkellä epämiellyttävän siniset. Tästä tulee sellainen vähän tarpeeton, mutta nätti ja viihtyisä oleskelupaikka.
Alkuun teki mieli muuttaa tönö kanalaksi, mutta ainakaan vielä en lähde siihen rumbaan mukaan.

Sääpäiväkirja

Marimekon Sääpäiväkirja-sarjan astiathan ne minuun iskivät lahjakortin tuhlausreissulla. Kyseiset kipot olivat uusi tuttavuus, mutta nuo keltaiset lautaset olin nähnyt ennenkin. Tajusin lautasten nerokkuuden vasta nyt. Juuri tuollaisistahan kahvitteluvieraille on mukavaa tarjota kakkuset sun muut!
Räsymatto-vieraspyyhkeitä meillä jo olikin. Ne on tosin rakastettu niin puhki, etteivät taida sopia näiden uutukaisten viereen.

Tämä astiaihastus löytyi joskus ennen pääsiäistä sisustusliikkeestä. Vihaan sipuleita, mutta tämä kuosi sytytti.

Ensimmäiset orvokit päätyivät puutarhalta kotiportaille vappuna.

Saas nähdä kuinka kauan nuo kivet näyttävät mukavan freesiltä lasipullon pohjalla aikansa vedessä lilluttua.

Äideille

Tänä vuonna äiti ja anoppi saivat äitienpäivälahjaksi pieniä pyyhkeitä ja pesunkestävät paperipussukat sekä itse maalatut kortit (lomalainen jaksaa). Tuon kirjan tilasin ja paketoin isäni puolesta.
Itsekin sain viettää jo äitienpäivää, vaikka poika vasta potkii mahassa - ahnaasti muuten potkiikin. Sain ruusuja, aamupalaherkut kakkuineen ja lahjakortin, jonka kävin tuhlaamassa tänään. Siitä lisää myöhemmin. Voin kertoa, että saalis sai minut erittäin tyytyväiseksi!

Vastustamaton rusetti

Kuvia parin viikon takaa. Raapimapuun alimmalta tasolta kurkkaa Frans. Siksi alimmalta, koska sillä on taas joko pieni murtuma tai pahempi venähdys tai muu sellainen. On vain nukkunut, syönyt, juonut ja käynyt laatikolla viimeisen kuukauden ajan. Pari viikkoa sitten katti kuvattiin. Kuvat olivat vähän epäselvät suolimyllytyksen takia, mutta näytti siltä, että yhdessä nikamassa voisi olla pienoinen murtuma. Ongelma on ainakin selvästi juuri tuon nikaman kohdalla peräpäässä. Kissa aristaa molempia takajalkoja, etenkin oikeaa, ja oikeastaan koko peräpäätä.
Tänään käytin Fransia taas eläinlääkärillä. Aloitimme neljän viikon lääkekuurin. Kissan niskavilloihin piikitetään kerran viikossa lääkettä, jota käytetään nivelrikon ja murtumien hoitamiseen. Vaikutuksen alkavat aikaisintaan toisen piikin jälkeen eli viikon päästä.

Tuohon päällimmäiseen alpakkalankaan pitäisi päästä jo käsiksi. Se on peräisin yhdestä tietystä alpakasta, jota olen saanut silitellä useampaan kertaan työn kautta. Tilalla on useita alpakoita, mutta tuo tummavillainen suurisilmä on päässyt suosikikseni veikeytensä ansiosta.

Nämä omenapuunoksat kukkivat jo. Kuinka huippua onkaan, kun maljakossa on oksia oman pihan omenapuusta.

Maha kasvaa. Sen ansiosta pääsen aloittamaan kesälomani huomisen jälkeen. Viisi viikkoa täyttä lorvimista, ah! Sen jälkeen palaan vielä kuudeksi viikoksi töihin, jonka jälkeen koittaa äitiysloma ja uudet kummallisuudet.

Olen alkanut pikkuhiljaa saada Lontoosta ostettuja kortteja kehyksiin ja seinälle. Tämä pandakortti meiltä löytyi jo ennestään, mutta siinä edellisessä pandan rusetti oli mustavalkoinen. Keltainen rusetti oli vastustamaton!

Tuulisella rannalla

Nämä ovat ne harvat kuvat, jotka otin Ruotsissa järkkärillä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Enemmistö omista kuvista tulee napattua kännykällä.

Kuvat on otettu simpukoiden täyttämältä rannalta erittäin tuulisena päivänä (olimme kaikki kylmät päivät pihalla ja lämpimät kaupoissa, mikä ei todellakaan ollut suunniteltua). Kuvien koirat ovat sukulaisteni sukulaisten. Erityisesti ensimmäisen kuvan karvahanuri hurmasi minut.

Tuliaistyyny

Olin juuri viikon Etelä-Ruotsissa. Kissat olivat melkoisen innoissaan yöllä, kun palasin pitkän matkan (viimeinen lento totta kai myöhässä) jälkeen kotiin. Olipa ihanaa kerätä karvakasat syliin ja suunnata yläkertaan omaan sänkyyn ukon viereen.
Vaikka aikaeroa oli ollut vain tunti, heräsin aamulla huomattavasti aikaisemmin kuin tavallisena vapaapäivänä. Aamuvirkkuuden ansiosta jaksoin peräti purkaa matkalaukut heti. Laukussa odotti esimerkiksi tuo keltainen tyynyliina. Se löytyi alennusmyynnistä Indiskasta, joka ei normaalisti ole aivan omanlaiseni liike.
Laitoin alimmassa kuvassa näkyvän Marimekon tyynyn pesukoneeseen. Se saa muuttaa johonkin toisaalle, kunhan saan silitettyä sen. Korvasin tyynyn Ikeasta löytyneellä mustavalkoisella tyynyllä, joka ei näy kuvissa. Pienellä muutoksella tyli yllättävän erilainen fiilis olohuoneeseen. Vielä, kun saisin maalattua sinne uuden taulun sohvan yläpuolelle. Ideoita on. Vielä, kun saisin haettua sopivaa paperia kaupasta ja pääsisin aloittamisen kankeuden yli.

Wuf!

Pakkohan se oli tilata, Henkkamaukan koiramatto. Onpahan koiria edes matolla, kun niitä ei ole muutoin siunaantunut jalkoihin juoksemaan lujasta tahdosta huolimatta.

Matto pääsi lopulta monien sovitteluiden jälkeen vessaan...

...missä kissatkin viihtyvät erinomaisesti.

Kevätpäivä ja kiikku

Löysin tuon vanhan pikkukiikun eilen kirpputorilta. Se oli yllättävän tukevassa kunnossa, eikä maksanut kuin kuusi vaivaista euroa! Nyt kiikku odottaa uutta maalia pintaan.

Kukkia, kukkia ja kukkia

Frans on ottanut jo jonkin verran makua uuden kodin pihasta. On varsin tyytyväinen jo kymmenen minuutin valjailuun. Viihtyisi kyllä pitempäänkin, mutta tahtoo vielä palella kovasti, vaikka olisi villapusero päällä. Yhtenä päivänä puin kissalle kaksi villistä päällekkäin.
Fransissa on se ärsyttävä puoli, että se maukuu pihalla - koko ajan. Tosin vain silloin, kun Wimma ja Untamo eivät ole mukana. Sama pätee autoiluun. Yksin ollessa pitää mylviä jostain syystä.
Saa nähdä milloin kutsuhuudot tuovat naapuruston kissoja ihmettelemään kulmakunnan uutta kollia. Noita kissoja tuntuu piisaavan tässä aika paljon. Tässä ihan lähistöllä on ainakin hevostallit, joten osa taitaa olla ihan rottakissaosastoa. Ovat muuten hauskoja kulkureita, mutta vähän hirvittää niiden puolesta, koska liikennettä on melko lähellä.

Voin kertoa, että tulee aika jännittävää jälkeä, kun kissa laattaa tuolta kiipeilytelineen ylätasolta alas. Pitäisikin laittaa tuo sohvanpäällinen pesuun...
Tekisi mieli maalata nuo perunalaatikot valkoisiksi. Olisikohan se virhe?
Uusia tyynyjäkin tahtoisin ja kehyksille jotain muuta sisältöä kuin tuo iänikuinen lounastaukojuliste.
Eniten odotan kuitenkin sitä, että tämä huone tapetoidaan. Tavoitteena on saada uutta pintaa seiniin toukokuussa, kun olen kesälomalla.

Orkideanoksa on pudottanut kukintoja jo kovasti, mutta vielähän tuo on edustuskelpoinen. Se on sinnitellyt jo kaksi viikkoa maljakossa.

Nämäkin ruusut sain kaksi viikkoa sitten. Ei ikinä uskoisi! Pari kukkaa kuoli viikon jälkeen, mutta nämä ovat pysyneet yhtä ihanina kuin saadessani ne.

Järjestin kaksi viikkoa sitten pienimuotoiset valmistujaiskahvit sukulaisille - siksi näitä kukkia piisaa. Sain valokuvausopinnot päätökseen loppuvuodesta, mutta virallinen todistus tuli vasta tammikuun lopulla. Olen nyt siis virallisesti valokuvaaja! Päätyöni on kuitenkin edelleen muualla, vaikka siihenkin kuuluu kuvaamista. Valokuvaajana toimin sivutoimisesti.

Untamo se tykkää puskea.